Ymmärtääkö aina itse?

Olin tänään iloissani eräästä asiasta ja ystäväni palautti minut maan pinnalle sanoen, että ajatus on huono. Sanoin häntä negatiiviseksi. Kuulemma ajatteli vain minun jaksamistani. Ja kunhan olin itsekin miettinyt asiaa, niin sillälaillahan se taisi olla. Mistä tietää missä ne omat voimavarojen rajat menee? Itse kai se pitäisi tietää. Entä jos muut tietävätkin paremmin, pitääkö heitä kuunnella? Vai pitääkö olla rohkeutta tehdä asioita jaksamisen rajoillakin? Vai venyykö jaksaminen, kun uskoo ja haluaa? Vai eikö? Pitäisikö uskoa? Äh.