lauantai 11. helmikuuta 2012

Keväästä ja unelmista

Tämän päivän uutisen mukaan kevät on tulossa. Samalta minustakin tuntui tänään, kun katsoin keittiön ikkunasta ulos. Pakkasta on kyllä kohtuulukemat, mutta jotenkin kuitenkin sää näytti siltä, että milloin tahansa voisi alkaa vesi tippua räystäiltä. Oli jotenkin keväisen näköinen ilma. Minäkin ostin viime viikolla tulppaaneja keittiön pöydälle, kevään merkki sekin. Kai tulppaaneja saa ympäri vuoden kaupoista, en tiedä, mutta minä ostan niitä keväisin. Ihan oikeastihan on vielä aivan talvi, mutta jotenkin talven saa tuntumaan lyhemmältä, kun haaveilee keväästä hyvissä ajoin. Keväällä sitten voikin rauhassa kiroilla märkiä sukkia ja lapsille puettavia kurahousuja.

Viime kevät oli aika kamala. Ei ehkä säitten puolesta, mutta oli kamalan paha olla. Toivottavasti tänä keväänä pääsee vähemmällä. Mietin juuri tänään, että mitä kaikkea on valmis tekemään, että asiat olisivat paremmin. Ilmeisen paljon kuitenkin. Elämä ei mene niinkuin unelmissa, mutta menee kuitenkin. Päivä kerrallaan kevättä kohti. Montakohan vuotta näin voi mennä? Päivä kerrallaan, nimittäin. En pysty nyt haaveilemaan yhtään pidemmälle kuin seuraavaan viikkoon. Siinä on unelmien rajat. Ja kun unelmien rajat on näin lähellä, niin unelmat on aika pieniä: saisi nukkua, ei olisi hirveästi pakkasta, lapset ei sairastaisi. Milloinkahan taas unelmoi isommista?