lauantai 25. helmikuuta 2012

Harkittu on (lyhyesti)

Niin. Ei nyt sitten tainnut muutamaa päivää mennä, ehkä yksi? Olen vahvasti tunteella elävä ihminen. Ainakin otan tunteet vakavasti. Teen päätöksiä usein tunteen pohjalta. Harvoin harkitsen yhtään, edes yhtä päivää. Muutamasta nyt puhumattakaan. Mutta nyt siis blogin kohtalo on harkittu. Jatkan entiseen malliin. Ainakin suunnilleen. Ymmärrän minä, että ei kommentoijat ole pahaa tarkoittaneet. Tai ehkä jotkut ovatkin, mutta ei varmaankaan vakilukijat. Vakilukijat eivät halua jahkaamista ja surkeutta, mikä tietysti inhimilliseltä kannalta on ymmärrettävää. Hyvää tarkoittavat neuvoillaan. Tarkoitinkin edellisen postauksen kommenteilla osin niitä, joita tupsahtaa aina johonkin vanhaan kirjoitukseen. Selvästikin kyseessä on silloin joku, joka on eksynyt blogiin.

Joinakin päivinä on raskasta saada mitään negatiivista. Tai mitään, mikä ei edistä olotilaani. Haluaisin, että kaikki olisivat kannustavia. Sanoisivat, että hyvä sinä, osaat kyllä tehdä oikeat ratkaisut. Kyllä aika näyttää sinulle tien. Älä murehdi, kaikki selviää. Joskus haluan vain sitä, enkä muuta. Joinakin päivinä oikeasti olen eksyksissä ja haluaisin jonkun näyttävän minulle valoa. Näyttävän minulle uuden suunnan, jota en osannut ajatella. Saisin ajatuksen siemenen, joka lähtisi kasvamaan.

Onneksi oman bloginsa kanssa saa tehdä mitä haluaa. Nyt haluan jatkaa.