sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kaikki kaikkien kanssa -riitely

Riitelin exän kanssa. Sähköpostilla, niinkuin meidän nykyinen koko kommunikointimme toimii. Yritin sopia lasten sinne menosta, mutta ei sieltä oikein tullut mitään vastauksia. Ehkä sopii, ehkä ei. Ja on se niin hankalaa hakea, kun matkakin piteni. Että ei nyt osaa sanoa, ei oikeastaan ennättäisi. Että oikeastaan minun kuuluisi maksaa matkoista ainakin osa, hän on kuulemma jostakin selvitellyt. Minun, joka hoidan lasten elatuksen muutenkin kokonaan. Keskustelua siis virittelin jo elokuun alkupuolella ja sitten melkein kahden viikon hiljaisuuden jälkeen, että no ylihuomenna lapset haetaan. Minä vastasin, että ei käy, meillä on jo muuta menoa sovittuna. En minä ala exän pillin mukaan pomppimaan.

Ja siitähän se sitten lähti. Riitely. J otti osaa riitelyyn, mikä ei ollut järkevää, ja vaikka kielsin. J riiteli exän kanssa talvellakin, kun irtaimiston jako oli pahimmillaan ja minä niin väsynyt koko exään. Alkoi mennä asiattomaksi miesten keskustelu ja pyysin J:tä lopettamaan. Sitten minä riitelin myös J:n kanssa. Exän uusi rouvakin jo sotkettiin asiaan. Yleinen kaikki kaikkien kanssa -riitely. Exä uhkaili lastenvalvojalla, minä käräjäoikeudella.

Sitten kai joku keiju puuttui asiaan. Kesken riitelyn yhtäkkiä kumpikin ottaa pienen joustonaskeleen yhtäaikaa, pyytää anteeksi ja riita on ohi. Nyt on jouluun asti tapaamiset sovittu parillisten viikkojen viikonlopuiksi. Minä vien, kun pääsen perjantaisin aiemmin, niin ei veny lasten päivä kohtuuttomaksi. Exä tuo sunnuntaisin. Elatusmaksu tarkastetaan, kun exällä ei sitä ole rahaa maksaa, niin liian suuri se silloin lienee. Paha mieli vain kaikilla. Nytkin on tullut Kelan elatustuki ja se on ihan hyvä niin.

J:n kanssakin on riita sovittu. Kainalossa supateltu, oltu rakkaita.

lauantai 23. elokuuta 2014

Kiukuttelua ja kirjoja

Viikolla olin töissä palaverissa, jossa esittelin ajatuksiani siitä, kuinka tätä työtä ajattelin tehdä. Ajatukseni saivat kannatusta. Tuntui kivalta, kun ympärillä oli ihmisiä, jotka halusivat, että saan työni hyvin tehtyä, onnistun. Miten tärkeää onkaan, kun työyhteisössä tuetaan kaikkien onnistumista. Mitenkähän se joskus jossakin onkin niin hukassa? En yhäkään tiedä miten minun pitäisi työ tehdä. Ehkä onnistun näin, ehkä en. Ehkä suunta muuttuu jossakin vaiheessa, ehkä ei. Aika näyttää. Mutta ainakin yhteisö tukee tätä yritystä.

Kotona kiukuttelin tänään J:lle. J on yhä lomalla ja minä haluaisin hemmottelua, kainaloa, yhdessäoloa. J lukee vain kirjoja. Kiukuttelin, että J huomaisi. Huomasikin, hemmottelikin. Nauroi kiukuttelulleni. Otti kainaloon. Siitä ilosta kitkin kukkapenkistä rikkaruohot ja tein iltapalaksi lämpimiä leipiä. Nyt voisin lukea minäkin.

torstai 14. elokuuta 2014

Aina oikea

Pikkuisen päiväkoti ja eskari alkoivat. Hyvin lähti, kaikki on kivaa, paljon leikkejä, uusia kavereita. Isomman koulukin lähti hyvin käyntiin. Yksin kotiintulokin onnistuu, yksin lähtöjä ei vielä ole ollut, kun J on lomalla. Ensi viikolla kokeillaan sitäkin. Minullakin on alkanut töissä jonkunlainen rytmi löytyä. Asiat asettuvat uomiinsa, niinkuin kuuluukin.

Muistelin tänään edellisen työn jatkuvaa kiirettä. Kun koko ajan on pino keskeneräisiä, sähköposti on aivan tukossa, eikä mitään meinaa saada asiallisesti hoidettua. Nyt ei ole kiire, päivät soljuvat kiireettömästi ja rauhallisesti. On suurempi vapaus suunnitella tekemisiään. Palkka on pienempi, mutta työn ilo on suurempi. Paljon suurempi.

Niin ja se iltasuukkokin aina oikea, eikä viestillä milloinkaan. Tänään tuntuu siltä, että muuttopäätös oli oikea.

maanantai 11. elokuuta 2014

Hiekkarannalla

Uudessa kotikaupungissa on monta pientä järveä ja lähes jokaisen järven rannalla sopivia uimapaikkoja. Olemme tänä kesänä käyneet uimassa lähes joka päivä, toisina päivinä useampaankin kertaan. Vesi on ollut niin lämmintä, että jopa minä olen viihtynyt järvessä hyvin.

Tässä yksi päivä J vei meidät metsään, mäntykankaalle. Kuljimme ensin isompaa polkua, sitten pienempää. Ensimmäisenä hyppeli pienempi. Söi välillä mustikoita. Korissa oli mukana pyyhkeet. Isommalta polulta käännyttiin pienemmälle. Polku kiemurteli mustikanvarpujen välissä. Polulle oli kaatunut puu, kai jo aikaa sitten, kun sen kiertämiseksi oli syntynyt toinen polku. Ja siellä se sitten oli. Pikkuinen hiekkaranta.

Kävimme tänäänkin samalla pienellä hiekkarannalla. Vesi syvenee hitaasti, lasten on hyvä uida. Ketään muita ei näy, ei kuulu. Tänään kuului kuikka. Hiekka on puhdasta ja sileää. Aivan rannassa näkyy pieniä kalaparvia. Meidän oma rantamme. Leikisti meidän. Ihana iltauinti.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hyvältä ja selkeältä

Jotensakin raskas viikko. Ensimmäinen täysi viikko uudessa työssä ja perjantaina löysin ihmisen, joka tuntui ymmärtävän hämmennykseni uuden työn äärellä. Sain voimia ymmärryksestä, vaikka eväitä juuri en saanutkaan itse työn tekemiseen. Pitää vain opetella kantapään kautta, mutta niin se siinä työssä menee. Uskon kyllä nyt, että opin. J oli väsynyt lastenhoidosta. Ja siitä syystä myös äreä. Ei lapsille, vaan minulle. Kyllä se äreyskin siitä asettui. 

Päätettiin mennä viikonlopuksi minun kotiini. Grillattiin, saunottiin, käytiin uimassa. J pinosi talveksi ostamani puut. Teki minulle halkopinon. Kauniin pinon. Itsekin pinosin puita ulkosaunan katoksen alle talven löylyjä varten. Nurmikko leikattiin, pensaita karsittiin. Oltiin yhdessä ja lähellä. Supateltiin peiton alla. Lapset kävivät naapurissa ja leikkivät tutuilla paikoilla omalla pihalla.

Nyt ollaan jo taas takaisin uudessa kodissa. Huomenna on minulla työpäivä, isommalla koulupäivä. J ja pienempi lomailevat vielä pari päivää. Käyvät uimassa, kirjastossa, ostavat jäätelöt. Kaikki tuntuu nyt taas hyvältä ja selkeältä.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Väsynyt ja hukassa

Vuosien varrella olen saanut paljon kokemusta väsymyksestä. Huonosti nukutuista öistä, liian lyhyistä yöunista, liiasta työstä, liiasta kuormituksesta. Kaikenlaisesta, joka väsyttää. Nyt olen taas väsynyt. Toivottavasti tilapäisesti, mutta niin tutusti. Väsymys tekee jaloista paksut ja painavat, puhe puuroutuu, tulee herkäksi ja itkuiseksi.

Olen aloittanut uudessa työssä. En osaa sitä. En ainakaan vielä. En tiedä, miten pitäisi toimia. Kukaan ei osaa neuvoa. Minun pitää vain itse selvittää tapani tehdä sitä työtä. Mietin uutta työtä iltaisin ja öisin ja aamuöisin ja aamuisin, kun pitäisi nukkua. En ole lainkaan pahoilla mielin, innostunut kyllä. Mutta yhtä lailla hukassa ja alitajunta kai koittaa kanssani työstää asiaa. Ja nyt siis sekä hukassa että väsynyt.

J on sen sijaan lomalla. Tai olisi, jos hänen ei tarvitsisi hoitaa minun lapsiani ennenkuin koulu ja eskari alkaa. J on väsynyt lapsista. Haluaa olla rauhassa ja tiuskii. Minä olen väsynyt nukkumattomuudesta ja melkein itken hänen tiuskimisilleen. Tänään palasin ajatuksessani vanhaan kaavaan, että oliko tämä virhe? Miten voisin tämän vielä perua? Palata entiseen työhön, monella tapaa huonoon, mutta tuttuun, kerätä lapseni omaan kotiini ja olla olematta kenellekään tilivelvollinen, hoitaa vain omat asiani. Perääntyminen ei liene oikea ratkaisu, mutta väsynyt mieli etsii pakoteitä.

Voi kun saisin nukuttua!