lauantai 23. elokuuta 2014

Kiukuttelua ja kirjoja

Viikolla olin töissä palaverissa, jossa esittelin ajatuksiani siitä, kuinka tätä työtä ajattelin tehdä. Ajatukseni saivat kannatusta. Tuntui kivalta, kun ympärillä oli ihmisiä, jotka halusivat, että saan työni hyvin tehtyä, onnistun. Miten tärkeää onkaan, kun työyhteisössä tuetaan kaikkien onnistumista. Mitenkähän se joskus jossakin onkin niin hukassa? En yhäkään tiedä miten minun pitäisi työ tehdä. Ehkä onnistun näin, ehkä en. Ehkä suunta muuttuu jossakin vaiheessa, ehkä ei. Aika näyttää. Mutta ainakin yhteisö tukee tätä yritystä.

Kotona kiukuttelin tänään J:lle. J on yhä lomalla ja minä haluaisin hemmottelua, kainaloa, yhdessäoloa. J lukee vain kirjoja. Kiukuttelin, että J huomaisi. Huomasikin, hemmottelikin. Nauroi kiukuttelulleni. Otti kainaloon. Siitä ilosta kitkin kukkapenkistä rikkaruohot ja tein iltapalaksi lämpimiä leipiä. Nyt voisin lukea minäkin.