sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kotona taas

Kotona jälleen. Onneksi olin lomamatkalle lähtiessä niin viisas, että talo jäi siivotuksi ja puhtaat yövaatteet kuivumaan. Eilen reissusta väsyneenä oli ihana tulla siistiin kotiin ja mennä nukkumaan puhtaissa yövaatteissa. Nyt pyykkikone hoitaa reissun likapyykkiä ja kohta pitäisi mennä ajamaan nurmikko, joka on riistäytynyt jo hirmuisen pitkäksi.

Katson tässä lasten kanssa aamun lastenohjelmia. Kohta puetaan päivävaatteet ja mennään ulos. Aamupala on jo syöty. Mies tavoilleen uskollisena nukkuu krapulaansa. Kesälomamatkalla mies joi ilmeisimmin kahta iltaa lukuunottamatta kaikkina muina. Juotuja oli siis n. 80 % illoista. Eilinen kotiintulo ei tehnyt poikkeusta. Pitäähän sitä raskaan reissun päätteeksi...

Tänään on leppoisa kotipäivä. Hoidetaan pyykkejä ja puutarhaa. Syödään uusia perunoita. Saunotaan ulkosaunassa. Ukkostakin on ennustettu. Toivottavasti ei tule sähkökatkoja.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Patikointia ja mansikoita

Tänään lomamatkalla oli sikäli hyvä päivä, että patikoimme pienen matkan kansallispuistossa. Sain näyttää lapsille asioita, joita luonto meille tarjoaa. Etten sanoisi parhaimmillaan. Lapset jaksoivat hyvin. Eväät oli mukana. Oli niin ihanaa kävellä siellä. Naavaa roikkui puista ja lapset halusivat, että jokainen opastaulu luetaan tarkasti. Valokuvia otettiin ja lapset varmistivat, että teetetäänhän heidänkin albumeihinsa kuvia.

Toinen ihana asia tänään oli tuoreet mansikat, joita ostin kaksi litraa. Saadaan maistiaisia enemmän mansikkaa, mahan täydeltä. Grilli on kuumana, uudet perunat hellalla. Kyllä tämä kesälomalta vaikuttaa.

Suljen silmäni tänään siltä, että jälleen mies osti olutta ja viiniä. Suljen silmäni siltä, että kansallispuistoon mentiin siksi, että se oli ilmainen ja minä kieltäydyin maksullisesta huvista, jonka mies olisi halunnut. Suljen silmäni siltä, että aamulla minä ajoin kansallispuistoon, koska mies ei vielä ollut ajokunnossa.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Onnellisia perheitä

Täällä sitä ollaan kesälomamatkalla. Juhannuksena nähtiin humalaisten sukulaisten riita. Mieskin osallistui. Käsiksi ei käyty, eikä poliisia tarvittu. Lapset onneksi nukkuivat eri rakennuksessa koko episodin ajan. Minä ja siskoni olimme selviä ja tilanne pysyi suurinpiirtein hallinnassa koko ajan. Sisko vei yhden riitapukarin kotiin keskellä yötä.

Nyt ollaan mies, lapset ja minä pohjoisemmassa. Hyttysiä on ja poroja. Lapsista porot ovat erittäin jännittäviä. En millään jaksaisi olla miehen kanssa reissussa. Mies ulkoistaa itsensä sekä kaikista kodinhoitotöistä, joita myös reissussa riittää, että lasten komentamisesta. Äitiä vain apuun joka välissä. Mies pakkasi itse tavaransa ja nyt kun yhtä ja toista puuttuu, ostattaa niitä minulla. Hänen kävelyretkensä lasten kanssa päättyi siihen, että pojalla on kolmikymmensenttinen kohtuullisen syvä naarmu jalassaan. Kun nyt ei tulehtuisi.

Katsoin tänään kaupassa onnellisia perheitä. Niissä perheissä hymyiltiin ja naurettiin. Meidän perheessä ei. Mies on koko ajan ilmeetön. Minä olen aika usein vihainen ja kireä. Loppuisi nyt jo tämä näytelmä.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Alitajunnalla taas asiaa

Näin unta. Heräsin, kun varpaita paleli. Unessa oli lämmin. Olin unessa elokuvissa erään miehen kanssa. Istuimme viimeisellä rivillä. Elokuvateatterin penkeissä ei ollut käsinojia, vaan penkki oli yhtenäinen. Tai ainakin meidän kohdaltamme oli. Penkit olivat siniset, sellaiset hieman mustalla taitetun väriset. Pehmeän siniset. Pehmeä oli penkkikin. Elokuvasta en muista mitään. Miehestä muistan. Hänen kätensä, hänen tuoksunsa. Elokuva ei unessa ollut se asia, joka meitä kiinnosti.

Tällä kertaa tunsin unessa olevan miehen. En oikeassa elämässä koskaan ryhtyisi hänen kumppanikseen. Tiedän liikaa hänen moraalikäsityksestään ja alkoholinkäytöstään. Mutta unen tunnelma oli ihana. Ovatko lämpöä, lempeyttä ja läheisyyttä vaille jääneet helppoja tapauksia miehille, jotka haluavat jotain? Voisinko tosielämässä unohtaa tärkeänä pitämäni asiat saadakseni läheisyyttä? Jos joku pitäisi hyvänä, niin olisinko valmis mihin hyvänsä? Olisinko? Haluaako alitajunta taas näyttää minulle jotakin?

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Sarkasmia työmaalla

Tänään huomaan olevani hyvin väsynyt työhön. Olen kyyninen. En jaksa innostua yhtään. Tämänpäiväisessä seminaarissa ymmärsin sentään olla hiljaa, enkä sanonut sarkastisia kommentteja, joita olisi tehnyt mieli sanoa. Sen sijaan meinasin nukahtaa istualleen. Viime perjantaina omassa kokouksessa sanoin ja sain pistävän huomautuksen johtajalta. En usko, että asiat välttämättä ovat niin huonosti. Minusta vain tuntuu siltä. Olen siis väsynyt. Ehkä sitä jaksaa niin kauan, kuin on pakko. Ja kun ei ole, niin ei jaksa yhtään.  Muutama päivä lomaan ja loman jälkeen pari viikkoa näissä töissä. Koitan suoriutua.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ihmisen mieli

Kommenteissa ihmeteltiin, miksi raahaan miestä mukanani kesälomamatkallekin. Miksi en laita kävelemään? Miksi en käske muuttaa? Miksi en mene lasten kanssa keskenään kesälonamatkalle? Miksi?

Minun itseni hyväksymä selitys itselleni on se, että kun mies on ilmoittanut, että ei muuta ilman oikeuden päätöstä. On uhonnut, että en voi pakottaa ennen sitä. Enkä kai voikaan. Oma selitykseni on, että haluan lapsille rauhallisen arjen ilman aikuisten riitoja. Selitykseni on, että mies lähtee, kun oikeuden päätös on ja sitten voin pakottaa. Lapset voin pitää sen hetken pois jaloista. Voin olla aikuinen tässä tilanteessa.

Mutta mietin kyllä, että onko oikea selitys kuitenkin se, että yhä toivon asioiden kääntyvän paremmiksi? Että yhä toivon miehen ryhdistäytyvän, lopettavan juomisen, laittavan perheen edun omansa edelle? Että yhä toivon miehestä löytyvän arjen sankarin, jollaisen haluaisin? Kumppanin? Että lapsilla olisi ehjä perhe, huolehtiva isä läsnä? Takaraja on tulossa vastaan, eikä mitään muutosta parempaan näy. Kai taas uudelleen saan pettyä, että edes alitajuisesti olen sellaista ajatellut. Kyllä ihmisen mieli on mielenkiintoinen.

Auton imurointi ja muuta pohdintaa

Viime keväänä kirjoitin kompostista. Että pitkästä aikaa oli voimia levittää kompostin tuotos pensaille. Tänä kesänä on ollut voimia kitkeä rikkaruohoja, leikata ruusupensaat ja kylvää kasvimaa. Pienistä jutuista huomaa, että kuinka voi. Auton imurointi on yksi niistä, kahvinkeittimen säiliön puhdistus toinen. Ei ole pakko, jos ei jaksa. Voi siirtää muutamalla viikolla, muutamalla kuukaudella. Muitakin on. Sukkalaatikon siivous. Kenkien lankkaus. Viherkasvien suihkutus. Ei ole ihan pakko, jos ei jaksa.

Eilen imuroin auton. Puhdistin myös istuinverhoilut. Pesin ikkunat sisäpuolelta. Pesin kumimatot. Suunnittelen järjestyksenvaihtoa, pientä pintaremonttia ja uusia juttuja sisustukseen. Tarvitsen nyt siisteyttä, selkeyttä ja paljon kirkkaita värejä. Niinkuin elämäänkin. Sisustuksen aika ei ole vielä. Tarvitsen "uuden" kodin, kun mies muuttaa. Minulle ja lapsille vähän erilaisen. Meidän ehdoillamme.

Kyllä tämä tästä.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kesälomasuunnitelmia ja hämmästys

Sarjassame miehen sekalaisia tempauksia. Olemme menossa juhannuksen viettoon vanhempieni luo Kainuuseen. Lapset haluaisivat kesälomamatkalle sen jälkeen ja ajatus olikin yhdistää samaan retki hieman pohjoisempaan. Talvikohteista saa kesällä hyvin edullista majoitusta, eikä matka ole kohtuuton lasten istua autossa. Katsottiin kohde valmiiksi. Mies selvitti vapaita majapaikkoja. Katsottiin niistä yksi ilta kaksi sopivaa ja sovittiin, että mies seuraavana päivänä varaa jommankumman. No menikös se niin? Eipä mennyt, ei. Mies olikin varannut majoituksen n. 2000 km toiseen suuntaan, ulkomailta. Kuulemma ei tule paljon kalliimmaksi. Ei varmaan majoitus, matkaa kai ei lasketa? Minä sanoin hyvinkin painokkaasti, että peruttava on. Minulla ei ole rahaa ja matka on liian pitkä. Että en lähde, eikä lähde lapsetkaan. Mies koitti monin sanankääntein perustella, että miksi hänen valintansa olisi kivempi, parempi ja ihanampi kesälomamatka.

Yhä joskus pystyn hämmästymään näistä miehen tempauksista. Esikoisella on keskittymisvaikeuksia ja motorista levottomuutta. Hänelle on fyysinen mahdottomuus malttaa pysyä kovin kauaa paikoillaan. Muutama sata kilometriä alkaa olla äärirajoilla automatkailua. Hän vain ei pysty, ei jaksa ja miksi kiusata koko perhettä sellaisella, joka ei ole välttämätöntä. Mies tietää tämän aivan hyvin. Miten hänen oma halunsa mennä jonnekin ajaa ohi sekä sen tosiasian, että rahaa ei ole, että sen tosiasian, että lapsi ei nauti automatkailusta? Miksi hän ei pysy edes yksinkertaisissa sopimuksissa? Yhdessä sovitussa kesälomasuunnitelmassa ei pitänyt olla mitään epäselvää tai mitään, mitä mieskin ei hyväksyisi. Kyllä hämmästyin.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Seestyy

Levollinen, seestynyt olo. Ensi viikon lopulla alkaa loma. Loman jälkeen hetken aikaa nykyisiä tehtäviä, sitten osa-aikaisena toisiin tehtäviin. Esikoisen koulu alkaa elokuussa. Olen siinä häntä tukemassa, kouluun lähettämässä. Iltapäivät hän saa olla iltapäiväkerhossa. Kuopus jatkaa tutussa päiväkodissa tuttujen tätien ja kavereiden kanssa. Eron harkintavaihe päättyy elokuulla, jolloin laitan kakkosvaiheen sisään. Mies lähtee, kun ero on selvä. Lakimies saa hoitaa. Pankki varmaankin lainaa rahaa. Molempia voin jo selvitellä.

Elämä asettuu uomiinsa. Aika aikaansa kutakin. On tässä hankaluuksia ja murheita ollutkin parina viime vuonna. Ihana ajatella, että elämä voi olla omissa käsissä, ainakin enimmäkseen.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Esimiehiä, alaisia ja tehtävänkiertoa

Työrintamalta kuuluu uutta. Minä olen hakenut sitä lyhennettyä työaikaa esikoisen kouluunmenon johdosta ensi talveksi ja järjestelyt sen suhteen on päätetty. Olen esimiesasemassa ja meillä esimies ei voi olla osa-aikainen. Johto päätti vaihtaa tehtäviä eli minä otan erään alaiseni työt ja hän tulee esimieheksi. Minulle tuleva tehtävä on mieluinen. Olen vastaavia ennenkin tehnyt ja pidän niistä. Esimieheksi nousevalla alaisella on esimieskoulutus, mutta ei kokemusta. Ehkä hänenkin on turvallista harjoitella, kun olen siinä käytettävissä, jos apua tarvitaan. Hänen jaksamisestaan olen hieman huolissani, luonne ehkä tekee sen, että hänelle voi tulla vaikeaksi kestää esimiestyön kahden suunnan paineet. Mutta aika näyttää.

Itse olen tytyväinen omaan sijoitukseeni! Palkka ei ole vielä selvinnyt, mutta tänään ilmeisimmin kuitenkin sekin selviää. Minulle on varmasti kasvun paikka, että kuinka annan hänelle tilaa tehdä omat ratkaisunsa, enkä puutu joka asiaan, vaikka olisin eri mieltäkin. Mielenkiintoista kuitenkin katsoa toisesta tehtävästä käsin esimiestyötäkin. Itse olen ollut tässä yksikössä alaisena viimeksi vuonna 2005. Alaisistani tulee nyt työkavereitani ja seuraavana syksynä taas uudelleen alaisiani. Mielenkiintoinen vuosi tulossa.

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Normaalin elämän malli ja makkaranpaisto

Olen menossa tänään lasten kanssa ystävän mökille makkaranpaistoon. Toinenkin ystäväni lapsineen tulee. Vuosikaudet olen ikäänkuin unohtanut omat ystäväni, on menty miehen mukaan. Kun mies ei tunne oloaan hyväksi minun ystävieni kanssa, olen keksinyt tekosyitä, miksi en voi olla ja mennä heidän kanssaan. Ajan kanssa tietenkin lakkasivat jo pyytämästä. Monille huonoissa suhteissa eläville käy käsittääkseni näin. Puolin ja toisin, miehille ja naisille.

Nämä ystävät tietävät aviokriisistä, eivätkä siksi kuuntele vastalauseita. Tietävät, että tarvitsen ihmisiä. Tietävät, että minulle tekee hyvää olla heidän kanssaan. Tietävät, että minä ja lapset tarvitsemme nyt kivoja juttuja. Vaikka saatan sanoa, että en minä, ja on niin hankalaa ja mahtaakohan se nyt onnistua.

Olen huomannut, että normaalin elämän malli on minulta toisinaan hukassa. Mitä ihmisiltä voi odottaa? Miten tavalliset perheet toimii? Tämä ystäväni, jolla on lapset, jotenkin näyttää minulle normaaliutta. Sanoo, että mennään kävelylle, hänen miehensä vahtii sillä aikaa minunkin lapseni. Minun mieheni ei vahdi koskaan kenenkään lapsia, hyvä jos omiaan. Hänen miehensä sanoo, että tottakai, ei ongelmaa.

Toivottavasti tänään ei sada paljoa vettä. Vaikka tuskin silläkään olisi merkitystä päivän onnistumisen suhteen.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Helteen sivuvaikutuksia

Helle on ollut melkoinen. Nukkuessa on niin kuumaa. Töissäkin on niin kuumaa. Kotona varjon puolella istuessa ei niin kamalan kuumaa. Nyt näyttäisi hellittävän tämä helle. Kohtuus kaikessa, minun mielestäni.

Helteen sivuvaikutus meillä on se, että pitää juoda paljon. Mies juo vaihdellen olutta ja viilennettyä valkoviiniä. Sivuvaikutus on myös se, että kun makuuhuoneessa on kuuma, ei mies saa unta, valvoo lähes koko yön ja nukkuu lähes koko päivän. Helle, nukkumattomuus ja väärät hellejuomat saavat aikaan myös sen, että mies on äreä. Hän vaatii, että minä helpotan hellettä ostamalla ilmastointilaitteen, johon minulla ei ole varaa. Olen nyt jo puolenkymmentä kertaa kunnellut esitelmän siitä, että miten se ilmastointilaite olisi meille erittäin hyvä. Enhän minä sitä epäile! Minustakin olisi mukava nukkua viileässä. Ei vain ole varaa.

Kohta se on elokuu ja harkinta-aika päättyy. Vien kakkosvaiheen paperit heti, kun se on mahdollista.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Loputkin ystävälliset tunteet

Tulin perjantaina töistä kotiin. Viikko töissä oli raskas. Kiireinen ja täynnä työtä. Epäonnistumisiakin. Paljon tyytymättömyyttä. Lopun ajan tunnelmaa. Tiedän, että se oli vain viime viikko, seuraava on jo ihan toisenlainen. Kahtena yönä nukuin vielä luokattoman huonosti, toisena heräsin kolmelta ja toisena kahdelta. Tulin siis kotiin sekä henkisesti että fyysisesti väsyneenä. Olin hakenut lapset hoidosta. Olivat hekin kuumuudesta ärtyneitä. Mies oli ollut päivän kotona, niinkuin useimmat päivät. Jäi aamulla nukkumaan, kun lähdimme.

Mitään mies ei ollut päivän aikana tehnyt. Nurmikko oli kasvanut voikukkia rehottavaksi niityksi. Märät pyykit olivat yhä koneessa, jonne ne aamulla jäivät pyörimään. Puhtaat tiskit tiskikoneessa, pöytä likaisia täynnä. Olohuoneen sohvapöydällä oli miehen lounaan jäänteet. Likaiset vaatteet olivat siellä täällä. Suihkussakäynnin jälkeinen märkä pyyhe mytyssä kylpyhuoneen oven pielessä. Ruokaa ei ollut edes aloitettu. Postit olivat laatikosta hakematta.

Ehkäpä vähän tuli sanottua. Miten joku edes ilkeää elää noin? Miten mies pystyy siihen? Minä en pystyisi. Miten mies voi ikinä luulla, että edes harkitsisin harkinta-aikana jotain muuta kuin eroa? Minä olen miehelle kotityö- ja raha-automaatti. Ja mies on minulle taakka. Ei muuta. Tämän harkinta-ajan aikana minulta ovat kadonneet ne loputkin ystävälliset tunteet miestä kohtaan.