perjantai 31. tammikuuta 2014

Miksi tuntuu oikealle?

Tätä postausta olen kirjoitellut tovin aikaa. Se on ollut luonnoksena ja olen jatkanut sitä useana päivä. Postaus koskee sitä, että millainen J on. Miksi juuri hän tuntuu oikealta, siltä puuttuvalta puoliskolta. Ehdin välillä jo riidellä J:n kanssa ja ajattelin, että onko koko postaus turha. Mutta ei se ole. Olemme puhuneet J:n kanssa siitä, että kun tunteiden antaa tulla, ne tulevat kovin voimakkaina kaikkiin suuntiin. Saattaa tulla riitakin.

Mutta siis miksi J tuntuu minulle hyvältä? Isoja avainsanoja hyvältä tuntumisessa ovat
  • Kumppanuus
  • Rehellisyys ja vastuunkanto
  • Hellyys ja läheisyys
  • Ajatusten loogisuus
  • Suhtautuminen asioihin, lapsiin, minuun
Ajattelin ensin avata kutakin sanaa, että mitä se minulle tässä suhteessa merkitsee, mutta en sitten löytänytkään sanoja. Ehkä tässä blogissa on näitä asioita pyöritelty jo riittämiin? Ehkä juuri näiden puute on koko blogin punainen lanka? No nyt ei puutu enää.

Ei J ole täydellinen, kaukana siitä, mutta minulle sopiva. Vaikka vertailu toisiin ei olekaan järkevää, niin huomaan, että J:llä on joitakin samoja piirteitä kuin exällä. Niitä, joihin hänessäkin silloin rakastuin. Yksi on avoin mieli ja spontaanisuus. Samalla lailla molemmat sanovat ensin pähkähulluihinkin ideoihin, että joo, tehdään vaan! Sitten seuraa merkittävä ero. Ex lähti toteuttamaan toteuttamiskelvotonta, laajensi sitä hullumpaan suuntaan, ei miettinyt reaaliteetteja, ei muitten haluja kuin omiaan, rahaa käytettiin aina yli varojen. Lopulta en enää koskaan ehdottanut mitään, kun ei niistä toteuttamiskelpoisia versioita saatu. Pahaa mieltä vain kaikille. J innostuu myös, mutta on jalat maassa. Aina. J ei elä yli varojensa. Säästää ensin ja pähkähulluilee sitten.

Sekä ex että J molemmat sanovat sunnuntaiaamuiselle työnteolle, että maataan vielä peiton alla. Ei tehdä vielä mitään. Ex jäi makaamaan koko päiväksi, eikä tehnyt mitään. Jos jonkun saattoi siirtää huomiseen, ex siirsi aina. Ja ylihuomiseen. Ja ensi viikkoon, kuuhun, vuoteen... Kaikki jäi tekemättä. Mutta kun J sanoo, että maataan vielä ja maataankin, niin sitten hän nousee ja tekee ne työt. Hän ei tee numeroa tekemistään töistä, eikä kerjää kehuja. Tekee vain. Kaikki mikä on tarpeen, tulee tehdyksi.

torstai 30. tammikuuta 2014

Lahjaa

"Ihminen on kiitollinen vasta sitten, kun ei pidä mitään oikeutenaan. Silloin kaikki on lahjaa." Tommy Hellsten

Luin ylläolevan tänä aamuna. Jäin miettimään, että niinhän se saattaa olla. Sama hieman eri näkökulmasta, että kun ei pidä mitään itsestäänselvyytenä, silloinkin asiat alkavat olla lahjaa. Itselle tietysti monet asiat tämän koko erokriisin myötä tulivat niin iholle. Onko oikeus haaveisiin? Onko oikeus onneen? Onko oikeus päättää omista asioistaan? Onko oikeus vaatia itselleen? Itsestäänselvyyksiäkään ei näyttäisi olevan. Mikä vaan voi olla toisinkin. Kaikki mikä nyt on, on lahjaa.

Tällä viikolla töissä on ollut taas paljon hetkiä, joista en pidä. Olen heräillyt ja valvonut öisin ja miettinyt työasioita. Muistan kyllä, kun näitä on ollut ennenkin, kuten viime keväänä. Silloin kaupanpäällisenä oli kotitilanne. Nyt mietin, että pitäisikö tämä yksi elämä käyttää paremmin? Tärkeisiin asioihin? 


torstai 23. tammikuuta 2014

Mykkäkoulua

Olimme exän kanssa viime viikolla päässeet melkein yhteisymmärrykseen tavaroiden hausta. Ex itse ehdotti päivää, johon minä suostuin. Lisäksi ilmoitin, että olemme viikonlopun reissussa, voisi noutaa silloinkin. Näillä eväillä kannoin suunnilleen kaikki loputkin tavarat autokatokseen. Kunnes sitten ex ilmoittikin, että juu ei. Ei käykään. Katsellaan uutta päivää ensi viikolle. Minä vastasin, että ihan sama, siellä ne ovat tavarat ulkona. Ex tietenkin suuttui. Pilaan hänen tavaransa ja saan kyllä korvata jokaisen pilalle menneen!

Kuitenkin oli käynyt! Kun sunnuntaina tulimme takaisin kotiin, oli autokatoksesta hävinnyt lähes kaikki. Pois vain. Lapsille sanoin, että iskän tavarat on nyt haettu. Isompi kysyi, että iskäkö ne haki? Vastasin, että en tiedä. Sen koommin ei siitäkään ole puhuttu. Tiistaina tuli viesti, että jotain on rikki. Että hän ei halua kuulla mitään selityksiä, vaan olla mykkäkoulussa. Sopii minulle, ollaan vaan.

Kun tämä asia nyt on hoidossa, niin laitoin yhäti maksamattomat elatusmaksutkin Kelan hoidettavaksi. Keskustelkoot Kela hänen kanssaan. Minä voin jatkaa mykkäkoulua tästäkin asiasta. Miten hänelle voikin olla vaikeaa hoitaa mitään kunnolla?


maanantai 13. tammikuuta 2014

Kaipaus eli ikävöimisen tunne

Olen pohtinut ikävän olemusta. Tarkoitan siis kaipausta. Sitä kun haluaisi olla toisen luona ja lähellä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Etäsuhteen ehkä pahin ja paras puoli on kaipaus. Se on pahin siksi, että oleminen tuntuu mitättömältä ilman sitä toista. Tulee vajaa olo, puolikas. Parasta se on siksi, että ymmärtää samalla, että minulla on onni. Toinen ei ehdi ärsyttää niinä hetkinä, kun on lähellä, koska kaipauksen muisto on niin kirkkaana mielessä.

Maanantai on minulle kaipauspäivistä varmaan pahin. En millään näe mieltä työnteossa, en jaksa keskittyä, mietin omiani. Elämä tuntuu väärin rakennetulta. Maanantaisin mietin, että mitä voisin tehdä, että tämä loppuisi. Maanantaisin käyn katsomassa avoimia työpaikkoja, mietin yhteenmuuttamista, vaikka tiedän, että sille aika ei ole vielä kypsä. Kaipaus siirtyy syrjään päivän mittaan, arki ottaa mukaansa. Illalla olen jo asettunut takaisin yksinhuoltajan elämään. Maanantai-illat on usein lasten kanssa ihan kivoja. Maanantai-iltaisin on olo, että ei ole yksin aikuisena ja naisena, vaikka fyysisesti onkin. Toisen läheisyyden muisto on niin vahva vielä.

Kaipaus yltyy taas loppuviikosta. Torstaisin olen usein epätoivoisen kaipaava. Minusta tuntuu, että koko suhde oli pelkkää unennäköä. Että se tunne ei ollutkaan todellinen. Että hän ei varmaan tule. Ei halua tulla tai tulee jostain vääristä syistä. Ja kun tiedän, että ne tunteet eivät ole totta, kaipaan kovin. Että jos saisin olla lähellä heti, menisi se ohi ja kaikki olisi paremmin. Kaipaan torstaisin fyysistä läheisyyttä, käsiä ympärillä, kainaloa. Sitä, että minulle toistellaan kaiken olevan hyvin.

Oikeasti minulla on asiat varsin hyvin. Olemme joka päivä yhteydessä monta kertaa. Heti aamun huomenista aina illan hyvänyön toivotuksiin. Keskustelemme arjesta, juhlasta, suunnitelmista, haaveista, kivoista jutuista, pahasta mielestä, sanomalehtien uutisista, lasten sattumuksista, menneistä ja tulevasta. Hän on läsnä, vaikka onkin kotonaan. Tietää miten meidän päivämme menevät ja minä tiedän miten hänen päivänsä menee. Emme varmaan enempää kaipauksen näkökulmasta voisi tehdä. Silti se vaan nostaa päätään ja ehkäpä se on hyvä niin.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Vähemmän työlästä arkea

Nyt ne pakkaset tulivat. Aamulla piti ensitöiksi huolehtia kaikille villasukat jalkaan ja laittaa tulet uuneihin. Olen kymmeniä kertoja laittanut talviaamuna tulet uuneihin. Pidän tulesta ja lämmön vuoksi on pakkokin. Sain olla melkein koko päivän yövaatteissa, lepäillä askareissani. J haki lehdet. J haki puita. J kaatoi kahvia kuppiini.

Tänä aamuna on siis asiat niin kovin toisin ja niin kovin samalla lailla kuin ennen. Hämmästyn sitä, että miten äkkiä elämä on muuttunut. Hetki sitten, muutama kuukausi sitten, elämä oli yhtä pahaa oloa ja varuillaan olemista. Arki pysyi kuosissaan, mutta työtä se vaati. Nyt siitä elämästä on jäljellä ne hyvät arjen asiat ja sitä hyvää on tullut lisää niin paljon. Arki on paljon kevyempää ja vähemmän työlästä. Arjen rinnalle on tullut pehmeämpi juhlan tuntu. 

Eilen lämmitimme ulkosaunan ja saunoimme kynttilänvalossa. Pukuhuone oli aivan kylmä, saunassa oli lempeän lämmintä. Saunan lämpimässä ei ollut kiireen tuntua, ei mitään pahaa. Ei tietenkään koko elämä ole muuttunut kiireettömäksi, eikä koko elämä ole pelkkää seesteistä rauhaa, mutta nyt on hyvä näin.



tiistai 7. tammikuuta 2014

Vieressä kulkijat näkevät

Leppoisana loppiaisviikonloppuna siskoni oli kylässä luonani. Puhuimme samalla sekä menneestä että tulevasta. Että mitä exän kanssa oikein tapahtui ja tapahtuu yhä ja että mitä J:n kanssa on tapahtumassa? Että millälailla nämä kaksi miestä ovat erilaisia, millä tavalla samanlaisia? Mitä virheitä minä tein ja miten en tekisi uudelleen? Mikä oli minun syytäni ja mikä ei ollut? Miksi valitsin juuri J:n? Mikä on se, joka minulla vaaleanpunaisessa kuplassani jää näkemättä nyt?

Sisko tuntee minut hyvin. On hyvä puhua siskon kanssa. Sisko laittaa asioita mittasuhteisiin ja näkee sivusta selvemmin kuin minä, niinkuin vieressä kulkijat näkevät.

J sai siskolta hyväksynnän. Sisko sanoi kyllä, että kun minua on vuosikaudet kohdeltu niin huonosti, kaikki J:n tekemät pienetkin hyvät teot saavat isot mittasuhteet. Siltä osin varmaan palaan maanpinnalle joku päivä. Että on ihan normaalia viedä roskis, ei se ole mikään erityinen rakkaudenosoitus, vaikka se minusta siltä tuntuu. Ja että exän käytös on hänelle normaalia käytöstä yrittää hallita minua ja ajaa omaa etuaan. Eikä minun tarvitse suostua siihen enää. Jos ex ei käyttäydy kuin aikuiset, ei minun tarvitse enää yrittää sovitella sitä. Lapset jäävät häneltä näkemättä niin kauan kuin käytös on tätä.

Eilen siskon jo lähdettyä minä ja J kävimme lasten kanssa leikkimässä kaatuneella puulla, söimme perunoita ja nakkikastiketta, vietimme rauhallisen illan. Kuin perhe.  Ja tänä aamuna J nousi vierestäni lähteäkseen suoraan täältä töihin.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Tavaroita ja muita outouksia

Olemme käyneet exän kanssa sähköpostikeskustelua. Alunperin aiheena olivat ne hänen noutamattomat tavaransa, sittemmin keskustelu on siirtynyt muihinkin aiheisiin ja palannut jälleen niihin noutamattomiin tavaroihin. Tavaroiden keskustelun alkuvaiheessa ulkoistin valitukset J:lle. Valituksia tulikin, uhkailua, sättimistä. Sitten rauhoittuminen ja halu keskustella. Minä siirryin keskustelemaan. Ex kiihtyy uudelleen. Sättii ja uhkailee meitä molempia. Rauhoittuu taas ja ehkä pääsemme kompromissiin.

Sitten yllättäen ex heittää keskusteluun, että hänellä on kihlattu ja he haluaisivat olla lapsille hyvät vanhemmat. Siis minun lapsilleni, joista ex ei ole ollut kiinnostunut moneen kuukauteen. Minä kuulemma en kerro lapsista hänelle. "Pitääkö kerjätä", hän sanoo. No ei. Kysyisi vaikka, että mitä lapsille kuuluu. Minäkin jo vähän kiihdyn. Että mikä hän luulee olevansa? Luuleeko hän tosiaan, että menneet kuukaudet ovat olleet lapsille helppoja? Luuleeko hän, että hän voi palata lasten elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Kysyin, että juoko hän? Onko lääkityksiä? Onko hoitosuhdetta johonkin? Mies kiihtyy taas. Nyt en tiedä, että miten tälle alkuperäiselle tavaroiden nouto -asialle käy. 

Olisi vain hakenut tavaransa ja pysynyt pois. Voihan niin vieläkin käydä. Eihän innostukset mihinkään ennenkään kovin kauaa ole kestäneet.



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Toiveet ja lupaukset

Vuoden ensimmäisenä päivänä voisi toivoa toiveita ja tehdä lupauksia. Tänään on kuitenkin päällimmäisenä mielessä exän tavarat, joiden hakemista olen vaatinut ja joille ex ei aio tehdä muuta kuin valittaa, että minun käytökseni on asiatonta. Ulkoistin valitusten vastaanoton J:lle. Elatusmaksukin olisi pitänyt maksaa, ei ole näkynyt. Näin ollen rästissä on nyt viisi maksua ja ulosotto alkaa minusta olla hyvä vaihtoehto.

Mutta niihin toiveisiin:
  • toivon, että ex lakkaa olemasta idiootti ja alkaa käyttäytyä kuin aikuiset (never?), vaihtoehtoisesti toivon, että hän ja hänen tavaransa häviävät elämästäni
  • toivon, että J jaksaa kanssani, on minulle hyvä, antaa minun olla kainalossa 
  • toivon, että minä jaksan J:n kanssa siinäkin vaiheessa, kun huomaan, että hänkin on vain ihminen 
  • toivon, että lapset ja läheiset ovat terveitä ja onnellisia 

Sitten lupauksiin: täten lupaan tehdä itselleni ja läheisilleni merkityksellisiä tekoja enemmän kuin niitä tekoja, joita minulta odotetaan, mutta joilla ei ole meille merkitystä. Lupaan antaa aikaa itselleni ja läheisilleni. Lupaan valintatilanteissa punnita etuja ja haittoja ja tehdä valinnat siten, että minä ja läheiseni olemme onnellisempia.

Onnellista vuotta 2014!