Olimme exän kanssa viime viikolla päässeet melkein yhteisymmärrykseen tavaroiden hausta. Ex itse ehdotti päivää, johon minä suostuin. Lisäksi ilmoitin, että olemme viikonlopun reissussa, voisi noutaa silloinkin. Näillä eväillä kannoin suunnilleen kaikki loputkin tavarat autokatokseen. Kunnes sitten ex ilmoittikin, että juu ei. Ei käykään. Katsellaan uutta päivää ensi viikolle. Minä vastasin, että ihan sama, siellä ne ovat tavarat ulkona. Ex tietenkin suuttui. Pilaan hänen tavaransa ja saan kyllä korvata jokaisen pilalle menneen!
Kuitenkin oli käynyt! Kun sunnuntaina tulimme takaisin kotiin, oli autokatoksesta hävinnyt lähes kaikki. Pois vain. Lapsille sanoin, että iskän tavarat on nyt haettu. Isompi kysyi, että iskäkö ne haki? Vastasin, että en tiedä. Sen koommin ei siitäkään ole puhuttu. Tiistaina tuli viesti, että jotain on rikki. Että hän ei halua kuulla mitään selityksiä, vaan olla mykkäkoulussa. Sopii minulle, ollaan vaan.
Kun tämä asia nyt on hoidossa, niin laitoin yhäti maksamattomat elatusmaksutkin Kelan hoidettavaksi. Keskustelkoot Kela hänen kanssaan. Minä voin jatkaa mykkäkoulua tästäkin asiasta. Miten hänelle voikin olla vaikeaa hoitaa mitään kunnolla?