maanantai 27. lokakuuta 2014

Sairastupa

Perhe sairastaa. Lapset yskii ja räkii, kurkut on kipeät. Pienempi valitti jo korvaansakin. J on antibioottikuurilla. Isompi piti hakea kesken päivän koulusta, kun henki ei kulkenut kunnolla. Onneksi kotona on lääkettä siihen.

J ilmoitti jo aamulla, että jos isompi tulee kipeämmäksi, hän voi hakea ja hoitaa. Vei isomman aamulla kouluun, ettei kastuisi koulumatkalla. Ja kun koululta sitten soitettiin, J lähti heti töistä, nouti lapsen, hoiti, lääkitsi, ruokki lastani. Tämmöisellä hetkellä olen niin kiitollinen ja onnellinen, että minulla on J. Meillä on J. On sitä niin monenlaisia sairastupia nähtykin. Yhtä aikaa siis paha mieli kipeistä ja hyvä mieli kipeiden hoidosta. Sellaista tänään.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Hyvä olo

Tänään ei tunnu olevan mitään kriisiä. Töissä oli hyvä päivä. Yleensä aina töissä on hyvä päivä. Lapsillakin oli ollut hyvät päivät, toisella koulussa ja toisella päiväkodissa. Kissallakin näyttäisi olevan hyvä päivä. Maha täynnä, vähän ulkoilua ja nyt päiväunilla. J:lläkin on ollut varmaan hyvä päivä, ainakaan ei ole kuulunut soraääniä. J on vielä töissä, me muut jo kotona.

Tänään lähdetään viikonlopun viettoon meidän vanhaan kotiimme, joka  nyt palvelee vapaa-ajan asuntona. Laitetaan tulet tuttuihin uuneihin, lämmitetään sauna. Laitetaan jotain hyvää ruokaa. Huomenna tehdään syystyöt. Puutarhakalusteet suojaan, hiekkalelut pois. Aiemmin olen jo tyhjentänyt saunan padan ja kylmävesiastiat etteivät jäädy.

On hyvä olo.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Tulen huminaa, pyykkejä, talven tuloa

Tuli humisee peltikuorisessa pönttöuunissa. Kissa nukkuu sylissäni. Ulkona on pakkasta, puut ovat kuurassa. Kuppi kahvia käden ulottuvilla. Laitoin jo pyykkikoneen pyörimään. Tämän päivän suunnitelmana on laittaa lihapata hautumaan uuniin ja käydä naapurikunnan isommassa kaupassa katsomassa lapsille vaatetta. Isommalle toppahousut, talvitakin ostin jo kevään alennusmyynnistä. Pienemmälle katson välikausivaatteita alennusmyynnistä kevättä varten. Molemmille olin ostanut uudet talvikengät kevään alennusmyynnistä. Olin jo unohtanut ne, mutta onneksi huomasin ennenkuin ostin uudet.

Arjessa on jatkuvuuden tuntu. Päivät seuraavat toisiaan, talvi seuraa syksyä. Pyykit pestään ja laitetaan kuivumaan. Lapset kasvavat ja vaatteet käyvät pieniksi. Vaikka minä pysyisin paikallani, kaikki muuttuu. Lapset ovat tänä viikonloppuna isällään ja minulla on vähän ikävä. En tänään innostu omasta ajasta, haluaisin lasten metelin tänne. Vaikka en sitä sitten aina jaksakaan. Ehkä vain pitäisi lähteä liikkeelle? Nauttia hiljaisesta päivästä? Ottaa itselle arkeen voimia kiireettömästä vapaudesta? Nyt kuuntelen vielä hetken tulen huminaa.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Usko hyvän voittoon

Elämässä minua on usein kannatellut luja luottamus ihmiseen ja ihmisen vilpittömiin pyrkimyksiin hyvästä. Vaikka monenlaista on nähty, en silti ole kyynistynyt. Anteeksiantaminen on helppoa, kun uskoo hyvän voittoon. En ole koskaan ollut pitkävihainen. Enkä helpolla menetä luottamusta siihen, etteikö toisessa ole hyvää ja pyrkyä parempaan. Joskus tietysti pyrky jää monilla mittapuilla ohueksi, vaikka ehkä sille ihmiselle onkin äärirajoilla.

Nykyään tällä luontaisella taipumuksella on käyttöä töissä. Teen töitä ihmisten kanssa, joita moni pitää täysin epäonnistuneina. Eivät he ole. Tai no ehkä monilla mittareilla ovat, mutta heistä löytyy kuitenkin lämpöä ja lojaaliutta, oikeudenmukaisuutta, toivoa tulevasta ja unelmia. Mietin työssäni, että miten sitä hyvää voisi kasvattaa. Lähes kaikki ovat tai ovat olleet päihdeongelmaisia. Huumeita, viinaa, pillereitä, kaikkea sekaisin ja erikseen. Minun työhöni ei kuulu päihdeongelmien käsittely, mutta kyllähän niitä usein sivutaan. Elämä kun on kokonaisuus, eikä yksi osa ole irrallinen.

Töissä varmaan tärkein taito minulla on ihmisen kohtaaminen. Pysähtyminen yhden ihmisen eteen. Näkeminen ja kuuleminen. Uskominen. Kunkin omien vahvuuksien löytymisessä auttaminen ja eteenpäin saattelu. Kuljen heidän rinnallaan vain hetken, päästän heidät siivilleen ja toivon lujasti, että siivet kantaa.

Ehkä tästä syystä oma tilanne näyttäytyy minulle lähes pelkkänä onnena ja aurinkona. Pikku kupruja on. Elämässä aina.