perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluvieras

Meillä on jouluvieras. Tai tarkemmin ottaen kaksikin, mutta nyt kirjoitan toisesta. Tämä toinen on musta ja karvainen. Ystävän koira tuli yöksi hoitoon, kun he ovat reissussa ja varahoitopaikan väki on risteilyllä. Koira on iso ja kiltti. Tosi kiltti. Katsoo ruskeilla silmillään. Odotti kylpyhuoneen oven vieressä, kun kävin saunassa. Istui rapsutettavana.

Lieneekö koiralla huonot hoksottimet vai onko se ylen kohtelias, mutta se ei näytä  huomanneen, että meillä on kissa sisällä. Kissa sen sijaan on huomannut ja parkkeerasi itsensä yläkerran taaimmaisen huoneen vaatekaapin päälle. Aikansa siellä kökötettyään kissa tuli maukumaan portaisiin. Koira ei ollut huomaavinaan.

Luulen kyllä, että koira on niin iso, että se on vaan cool pikkukissoista. Voisi syödä välipalaksi, vaan ei viitsi. Että eläimet sitten on kivoja!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaatto, toinen jo

Jouluaatto. Lapset ovat isällään. Veimme eilen ja sunnuntaina tulevat pois. Lapsia vähän huoletti etukäteen, että millainen joulu iskällä on. Saako riisipuuroa? Onko pipareita? Kumpikaan ei usko enää joulupukkiin ja halusivat, että tämän kodin lahjat jaetaan etukäteen, ennen iskälle menoa. Siskoni ja miehensä olivat kylässä, joten pidettiin aattoilta lauantaina. Kuusen alle lahjat, niinkuin kuuluu. Lapsille tuntui olevan tärkeää, että ne on hetken siinä kuusen alla. Joulupäivä sunnuntaina (pyjamapäivä ja suklaata, uusilla leluilla leikkimistä, lahjakirjojen lukemista). Tapaninpäivä maanantaina (pulkkamäki).

Isompi pyysi, että keitäthän äiti joulupuuroa kattilassa punaiseen maitoon. Keitin. Isompi kysyi iskälle lähtiessä, että voitko keittää lisää, kun tullaan takaisin. Lapsille taitaa jouluruuat olla riisipuuro ja piparit. Niistä joulu tulee. Ja tietysti keitän! Minulle joulu tulee kinkusta ja lanttulaatikosta. Ostin laatikkoa yhden rasian valmiina. Se riittää minulle ja J:lle. Tänään menemme suvun joulupöytään. J:n äiti toi eilen kinkkua. Isossa uunissa paistettua.

Tämä on minun ja J:n toinen joulu. Luin vanhoja joulujen blogitekstejä. Voi minkälaisia jouluja. Nyt on hyvä.

torstai 11. joulukuuta 2014

Tähtipullia

Leivon tänään tähtipullia. Tähti tulee piparitaikinasta, pulla on Pirkkaa ja pakasteesta. Piparitaikina on jääkaapissa kovenemassa. Pipariresepti on äidiltä saatu ja kai mummukin teki sillä reseptillä. Yhden satsin pipareita jo tein pari viikkoa sitten, mutta ne on syöty. Vähän annoin poiskin. Tästäkin satsista riittää annettavaa. Piparit on minusta aika kiva joulunaluslahja.

Tehtiin töissä  viikolla piparkakkutaloja. Nekin on jo syöty. Omanlaisiaan olivat, monenlaisia. Pipareiden leipomisessa on jotain nostalgista ja yhteisöllistä, tunnelmallista, lempeää ja lämmintä.

Luin Hesarista juttua, jossa oli listattu suurimpiä syitä ihmisten irtisanoutumisiin. Liika työtaakka, huono esimiestyö, halu saada oma elämä hallintaan, enemmän aikaa muulle kuin työlle, halu etsiä työ, joka ei vaadi koko ihmistä. Kuulosti niin tutulle, vaikken irtisanoutunutkaan, vaan vaihdoin työpistettä. Enemmän aikaa piparinleivontaan, vähemmän sähköpostisaastetta, vähemmän katkonaisia unia, enemmän kirjanlukua.

Kissakin makaa sylissä. Pesee itseään ja nuolee välillä kättäni. Lapset touhuavat yläkerrassa, J on treeneissä. Minä paistan tähtipullia.