Olemme käyneet exän kanssa sähköpostikeskustelua. Alunperin aiheena olivat ne hänen noutamattomat tavaransa, sittemmin keskustelu on siirtynyt muihinkin aiheisiin ja palannut jälleen niihin noutamattomiin tavaroihin. Tavaroiden keskustelun alkuvaiheessa ulkoistin valitukset J:lle. Valituksia tulikin, uhkailua, sättimistä. Sitten rauhoittuminen ja halu keskustella. Minä siirryin keskustelemaan. Ex kiihtyy uudelleen. Sättii ja uhkailee meitä molempia. Rauhoittuu taas ja ehkä pääsemme kompromissiin.
Sitten yllättäen ex heittää keskusteluun, että hänellä on kihlattu ja he haluaisivat olla lapsille hyvät vanhemmat. Siis minun lapsilleni, joista ex ei ole ollut kiinnostunut moneen kuukauteen. Minä kuulemma en kerro lapsista hänelle. "Pitääkö kerjätä", hän sanoo. No ei. Kysyisi vaikka, että mitä lapsille kuuluu. Minäkin jo vähän kiihdyn. Että mikä hän luulee olevansa? Luuleeko hän tosiaan, että menneet kuukaudet ovat olleet lapsille helppoja? Luuleeko hän, että hän voi palata lasten elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Kysyin, että juoko hän? Onko lääkityksiä? Onko hoitosuhdetta johonkin? Mies kiihtyy taas. Nyt en tiedä, että miten tälle alkuperäiselle tavaroiden nouto -asialle käy.
Olisi vain hakenut tavaransa ja pysynyt pois. Voihan niin vieläkin käydä. Eihän innostukset mihinkään ennenkään kovin kauaa ole kestäneet.