maanantai 27. helmikuuta 2012

Pitkiä päiviä

Ollaan koko perhe lomalla. Koko viikko. Ei taida viikko mennä vauhdilla, sen sijaan päiväkin tuntuu viikolta. Näitä tunteita on ollut ennenkin. Viikonloputkin ovat tuntuneet viikoilta. En millään taas jaksaisi olla miehen kanssa samassa talossa. Ja nyt talo on vielä niin kovin pieni. Meillä oli tänään monta hetkeä miehen kanssa, jolloin oltaisiin voitu puhua jotakin. Niinkuin aikuiset. Ei puhuttu. Mitään. Ei meillä näytä miehen kanssa mitään puhumista olevan. Olemme taas kuin vieraita. No sen verran tuttuja, että voidaan hoitaa samaa työtä eli perhettä. Työkavereita ikäänkuin. Minä työnjohtaja ja mies sellainen hieman heikosti suoriutuva työmies, joka pitää vähän vahtia. Huomenna uusi päivä.