keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Arki uomissaan?

Arki on tässä perheessä palaamassa kriisin jälkeen joihinkin normaaliuomiinsa. Perheneuvojalla käynnit saivat aikaan sen, että mies koitti enemmän kuin selvästikään normaalisti pystyy. Hoiti lapsia, laittoi ruokaa, meni oma-aloitteisesti vanhaan kotiin lämmittämään, oli tarkempi raha-asioissa, koitti juoda kohtuudella. Osti minullekin jopa suklaata ja kukkia. Nyt selvästikin on palattu arkeen. Olutta tuntuu ilmestyvän jääkaappiin useimpina päivinä viikosta. Kotitöitä vielä tehdään, mutta selvästikin osoitetaan, että ne ovat miehen mielestä joko a. turhia tai b. niitä on miehellä liikaa. Rahasta on riidelty jo useamman kerran. Riidat ovat pysyneet kyllä kohtuudessa, sellaiseen huutoon kuin ennen perheneuvojaa, ei ole lähdetty. Miehen arjen kohdallaan pitäminen käy työstä: herätellään aamulla, hoidetaan puhtaita vaatteita kaappiin ja likaiset pyykkiin ja huolehditaan laskut. Katsotaan, että juotavaa ei ole liikaa.

Taas herää kysymys, että riittääkö tämä? Jos arki on kohtuullista. Jos kaksi aikuista voi elää lapsiensa kanssa kohtuullisesti, niin riittääkö se? Tarvitsevatko lapset onnea puhkuvat vanhemmat vai kohtuulliset vanhemmat, mutta omat? Miten minusta näyttää, että olen taas vaipumassa tyytymättömyyteen?