perjantai 3. helmikuuta 2012

Perheneuvojan puheilla...taas...


Tänään oli taas se päivä, kun perheneuvojalle oli aika. Mentiinhän me, ja kaikki aika (1½ h) puhuttiin suut vaahdossa. Tällä kertaa kukaan ei itkenyt. Päivän aiheena olikin sukulaiset. Nehän ne ei itketä. Ainakaan, kun selän takana puhutaan. Ensin käytiin läpi miehen sukulaiset ja sitten minun. Ensi kerralla jatketaan, kun jäi vähän kesken. Varsinaisesti siis keskusteltiin lapsuudenkodin perinnöstä tähän parisuhteeseen. Miksi toimitaan niinkuin toimitaan? Mitä perintöä on kotoa saatu (siis ei rahaa, vaan käyttäytymismalleja)? Millaiset vanhemmat meillä oli ja millaisia vanhempia itse olemme?

Kaikenlaista sitä tulikin puhuttua. Muistui mieleen monta hyvää hetkeä lapsuudesta ja monta sellaista hetkeä, jotka eivät olleet niinkään kivoja. Miehellä sen sijaan tuntui olevan melkein vain niitä ei niin kivoja hetkiä siellä lapsuudessa. Mitkä eväät sitä kukakin saa elämäänsä? Millaiselta pohjalta ponnistaa? Millaiset eväät itse lapsilleen antaa?

Kahden viikon päästä taas jatketaan.