lauantai 18. helmikuuta 2012

Ymmärrys ja hyväksyminen

Torstaina oli perheneuvojalla käynti. Jatkettiin vielä lapsuudenperheistä, mutta muutakin tehtiin. Alkulämmittelyt hoidettiin korteilla, joissa oli kaikenlaisia sanoja, joita voi liittää parisuhteeseen: läheisyys, uskollisuus, rehellisyys, seksi, raha, ymmärrys, hyväksyminen, tasapuolisuus, luottamus... Kaikenlaisia sanoja iso pino. Kummankin piti omasta pinostaan valita kymmenen korttia, jotka itselle on tärkeitä. Sillä ei ollut merkitystä, että onko niitä nyt parisuhteessa vai ei, mutta mitä haluaisi parisuhteessa olevan. Kumpikin selasi omaa pakkaansa ja teki valinnat. Sitten katsottiin valinnat yksi kerrallaan, minun valinnat ensin. Jokaisesta kortista keskusteltiin. Sitten miehen valinnat. Lopputulos: kymmenestä kortista kolme samaa. Ja yksi niistä vielä "hyvä vanhemmuus", joka ehkä sinällään ei aivan parisuhteen ytimessä ole. Vai onko? Kuitenkin melkoista hajontaa.

Nostin keskusteluun huoleni siitä, että mies jaksaa nyt vähän aikaa skarpata ja tilanne valuu ennalleen aika pian. Että minua huolettaa tilanteen kehittymisen suunta. Aamuherätyksistä keskusteltiin. Vastuunotosta ja oma-aloitteisuudesta. Vireä keskustelu syntyi siitäkin, kun mies oli valinnut kortteihinsa "hyväksyminen" ja "ymmärtäminen" ja minä näin ne sanat sellaisina, joilla mies hakee oikeutusta tekemisilleen ja tekemättä jättämisilleen. Mies usein valittaa, että minä en ymmärrä häntä, kun en hyväksy jotain tai vaadin jotain. Että minä en hyväksy miestä sellaisena kuin hän on, vaan koitan muuttaa häntä joksikin muuksi. Ymmärrän kyllä, että parisuhteessa olisi ihanaa olla ymmärretty ja hyväksytty, mutta ehkä me olemme vain liian erilaisia, että näin voisi olla? Jos se nyt tätä tarkoittaa edes? Vai voiko hyväksyä ihmisen, vaikka ei hänen tekemisiään? Voiko ymmärtää toista ja olla silti eri mieltä?

Jokatapauksessa uusi aika neuvojalle sovittiin maaliskuulle.