perjantai 24. helmikuuta 2012

Aikalisä vai loppu?

Himpun verran vuosi takaperin aloitin blogin. Ajatuksenani oli selkiinnyttää omia ajatuksiani kirjoittamalla, saada joku tolkku silloin kovinkin sekavaan tilanteeseen. Kai se vähän on selvinnytkin, vaikka ei ehkä mainittavasti. Blogin ajatuksena oli sekä kirjoittaa itselle, mutta ehkä myös saada vertaistukea. Että samoin kokevat tsemppaisivat selviämään päivästä toiseen. Tulisi olo, että ei ole yksin. Voimaantuisi toisten tuesta. Yksi syy aloittaa blogi oli myös se, että ei ystävät jaksa kuunnella samaa ja samaa, murhetta ja valitusta päivästä toiseen. Eikä se heidän asiansa olekaan. Ei pelkällä valituksessa ystävyys tule ruokituksi. Valittaisin blogiin ja jaksaisin ystävien kanssa puhua muustakin.

Nyt kuitenkin selvästi blogiin on tullut lukijakunta, joka ei myöskään jaksa valitusta kuunnella. Jatkuvaa miettimistä ja pohtimista. Sitä, että en osaa tai pysty tekemään päätöksiä tai laittamaan niitä toimeen. Lukijakunta, joka on tottunut television kiihkeisiin juonenkäänteisiin, joissa tapahtuu paljon ja loppu on onnellinen. Mutta onko elämässä aina? Tuskin. Ja jos niin monen lukijan suosittelema ero olisi lapsille lähtökohtaisesti aina parempi ratkaisu, niin eikö Suomi olisi jo täynnä onnellisia erolapsia? Jos kerran puolet liitoista eroon jo päätyy. Miten minä luulen, että ei se ero aina se parempi vaihtoehto ole, vaikka osallisilla paha mieli olisikin. Ei se onni erossakaan aina piileksi. Missä lie piileksii? Jos lukijat haluavat lukea vain iloisia kakku- ja sisustuspostauksia, niin miksi eivät mene niihin blogeihin? Onhan näitä blogeja maailmassa. Pakkoko minun blogiani on lukea, jos kerran ei tyyli miellytä?

Olen kirjoittanut blogiin koko ajan hyvin avoimesti kaikkia niitä tunteita joita minulla on. En kuitenkaan jaksa sitä, että minun tunteitani vähätellään, pidetään väärinä. Sanotaan, että tunteiden pitäisi muuttua, olla toisia. Ennen katsoin iloisena saapuneet kommentit. Nyt ahdistaa, kun huomaan kommentteja tulleen. Että mitä taas. Mikä ei kelvannut? Mikä oli väärin? Missä en taaskaan onnistunut? Selvästikin tämä blogi on lakannut tämmöisenään olemasta minulle voimanlähde ja muuttunut ahdistukseksi. Vaihtoehdot lienevät, että poistan kommentointimahdollisuuden, muutan blogin suljetuksi tai lakkaan kirjoittamasta. Katsotaan nyt muutama päivä, että mihin päädyn.