maanantai 20. helmikuuta 2012

Mitä sitoutuminen on ja miten sen voi tehdä?

Kirjoituksiini on usein kommentoitu, että parisuhteeni ei voi mennä paremmaksi, jos minä en sitoudu siihen. Pohdituttaa, että mitä se sitoutuminen on ja miten sen voi tehdä? Onko sitoutuminen pelkkiä tekoja? Onko parisuhteeseen sitoutuminen sitä, että ei riitele miehen kanssa, käy perheterapeutilla, kestää miehen toilailut, herättää aamulla, pesee pyykit, antaa rahaa? Antaa miehelle omaa aikaa? Tukee miehen pyrkimyksiä elämässä? Ei eroa? Onko se sitoutumista? Jos on, niin se on tehty. Sitouduttu on.

Onko sitoutumista se, että lopetan kaiken oman elämäni, johon mies ei suoranaisesti liity? Että teen asioita vain ja ainoastaan mieheni kanssa? En käy ystävieni luona? En harrasta mitään omaa? Jos tämä on sitoutumista, niin yritys on kova. En käy ystävilläni, koska parisuhteen myötä ystävyydet ovat hävinneet. Mies ei halua mennä mihinkään, eikä halua, että meille tulee ketään. Mies ei pidä siitä, että menen yksin kenenkään ystäväksi luokiteltavan luo. Jos tämä on sitoutumista, niin sitouduttu on. Harrastukseni liittyvät jonkinlaiseen yhteiskunnalliseen hyväntekeväisyyteen, eikä siellä juuri koskaan ole ikäisiäni. Onko se sitoutumista, että harrastan vanhemman väen kanssa? Ettei mikään ajatukseni vain harhaannu pois mehen luota?

Se mitä teen ilman miestä, on töissä käyminen. Olen esimiesasemassa, monipuolisesti ja korkeasti kouluttautunut. Työ on henkireikäni. Pidän työstäni. Työni on minulle tärkeä. Sen lisäksi elätän koko perheen. Sitoudun siis perheen, myös miehen, elättämiseen. Jos elättäminen on sitoutumista, niin tehty on. Sitouduttu on.

Jos sitoutuminen on sitä, että rakastaa, on onnellinen. Ei ajattele mitään, eikä ketään muuta. Ei harkitse eroa. Ei mieti elämää ilman miestä. Ei mieti, mitä elämä voisi olla jonkun toisen rinnalla. Että ei olisi paha olla. Jos sitoutuminen on sitä, niin sitten en ole sitoutunut. Ja se mihin en sitoudu, on että hylkäisin läheisyyteni sen ihmisen kanssa, joka on minua auttanut, kuunnellut murheeni, ottanut vastaan kiukutteluni, ollut tukenani vaatimatta mitään vastineeksi. Astumatta koskaan rajan yli, vaikka olisin usein ollut valmis vaikka mihin. Siihen en sitoudu.