torstai 23. helmikuuta 2012

Onnea ja iloa

Tänään oli iloinen päivä. Sain niin monet lämpimät onnittelut, että olin aivan hämmennyksissä. Monet kukat, ihania isoja kukka-asetelmia ja lämmöllä ostettuja lähikaupan kimppuja. Vuosikymmeniä talossa olleet raavaat miehetkin pehmenivät onnitteluhalauksiin. On ihanaa aloittaa uudessa työssä, kun ihmiset ovat samalla puolella. Tietenkään ei voi kaikkia miellyttää. Ei milloinkaan voi. Voi tehdä vain parhaansa ja olla oma itsensä. Pitää mielensä avoimena ja tekonsa rehteinä ja tasapuolisina.

Heti alkoi se kuhina, että yksi ja toinenkin kävi puhumassa, että "nyt kun sinusta tulee se päällikkö, niin..." Jotain on huonosti, laitanhan kuntoon. Ensi töikseni. Joohan? Sen sijaan tuleva oikea käsi ei käynyt edes ovella. Pitääköhän siitä tehdä jotain johtopäätöksiä vai ei? Kotona kukka-kakku-linja jatkuu. Juhlien jälkeen vaan yleensä koittaa se krapula ja arki. Toivottavasti ei ole paha.