maanantai 30. huhtikuuta 2012

Uusi aika alkaa


Tänään olisi ollut itku herkässä. Onneksi en sentään itkenyt. Tänään nimittäin oli töissä siivous- ja muuttopäivä. Muutin mappini uuteen osoitteesen, sain jopa koneenkin melkein toimimaan. Kukat uudelle ikkunalaudalle, kahvikuppi uuteen keittiönkaappiin. Miehet kantoivat laatikot, veivät roskat, tyhjensivät paperinkeräysastiaan menevät. Keittivät kahvit. Olivat toimeliaita ja jämäkkiä. Muuten olisinkin varmaan itkenyt. Eihän se tietysti ollut kuin työpaikka, enkä tietystikään muuttanut kuin 200 metriä, mutta kuitenkin. Uusi työ, uudet työkaverit.

Uskon vahvasti, että uudessa on aina uskomattomia mahdollisuuksia. Voi tapahtua mitä vaan, taivas on kattona. Vanha itkettää aikansa, sitä muistelee ja haaveilee vanhasta. Tuntuu, että arki olisi ollut soljuvampaa siellä vanhassa. Olisi tiennyt kuinka toimia ja olla. Uudessa on alussa kuin orpo. Ei oikein tiedä, että kenen kanssa mitäkin puhua. Kenen kanssa nauraa. Kenelle voi kertoa huonon olonsa ja kenen kanssa pitää olla päivä aurinkoinen aina. Ei oikein tiedä, mihin laittaisi kenkänsä, mihin takkinsa. Milloin on oikea hetki keittää kahvit. Mutta löytyy se arki sinne uuteenkin. Itkettää sekin sitten aikanaan. Tällä kertaa ei kaiken lisäksi ole niin orpo, samasta pannusta on juotu ennenkin ja useimmat uusista työkavereistakin ovat jo jollakin tapaa tuttuja.

Mietin sitäkin, että mieleen mahtaa jäädä tämä Vappu vuonna 2012. Vanha väistyy, uusi aika alkaa. Joka rintamalla jollakin tapaa.