tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kenen vastuulla?

Kävin tänään perheneuvojalla. Mies on vatsataudissa ja oli kotona koko päivän. Minun piti perua aika, mutta en sitten heti aamulla ehtinyt ja sitten kun ehdin asiaa miettimään, niin päätinkin mennä yksin. Menin siis yksin ja vuodatin perheneuvojalla kaikki viime aikojen vastoinkäymiset, hermostuneisuuteni alkoholinkäytöstä, rahankäytöstä ja tekemättömistä töistä. Siitä, että mies ei varaa aikaa a-klinikalle eikä mielenterveystoimistoon. Siitä, että kun koitan miehen kanssa puhua ongelmista, olenkin minä aina se syy kaikkeen tai sitten mies alkaa surkutella, että nyt minä jätän hänet, jolloin alan taas pelkäämään itsemurhapuheita. Siitä, että mies ei haluaisi enää käydä koko neuvojalla, kun minä vain häntä siellä moitin. Siitä, että miehen alkoholinvähennykset kestävät ennemminkin päiviä kuin viikkoja tai kuukausia.

Vuodatin perheneuvojalle sen, että miehestä ei ole minulle keskustelukumppaniksi. Jos puhun työasioista, mies joko moittii työkavereitani oudoiksi, pitää työyhteisöäni paheellisena  juorujen pesänä tai kokee alemmuutta siitä, että olen työelämässä menestynyt. Jos taas puhun miehelle omista tarpeistani ja tunteistani, mies kokee, että vähättelen häntä tai haluan erota. Jos puhun miehelle tekemättömistä töistä, mies kokee, että moitin häntä. Ja ehkä usein moitinkin, mutta miten minä muuten sen sanoisin?

Perheneuvoja kannusti minua rohkeasti sanomaan miehelle mitä haluan ja mitä en halua. Ihan riippumatta siitä, miten mies sanomisiini suhtautuu. Hän kannusti minua puhumaan minulle tärkeistä asioista, työasioista ja muista. Ihan riippumatta siitä, miten mies sanomisiini suhtautuu. Minulla on oikeus odottaa, että mies kuuntelee. Jos mies kokee huonommuutta minun menestyksestäni tai kokee sanomiseni moitteina, niin minä en ole siitä vastuussa. Minulla on silti oikeus sanoa.

Meille on pesiytynyt keskustelun ketju, jossa minä puhun jostakin asiasta, joka ei miestä miellytä, Mies kokee huonommuutta, luulee että haluan jättää, alkaa pohtia itsemurhaa tai ainakin alkaa uhkailla sillä ja mitään muutosta ei tapahdu. Ketju on tähän asti aina katkaistu sillä, että minä en sitten puhu. Perheneuvoja kannusti silti puhumaan ja sitten puhumaan lisää. Miehen suhtautuminen ei ole minun vastuullani, vaan miehen omalla vastuulla.

Saa nähdä, että miten minä nämä neuvot otan käytäntöön. En tänään, kun mies makaa vatsataudissa. Ehtii sitä terveenäkin riitelemään. Miehelle neuvoja suositteli lämpimästi a-klinikkaa. Kahden viikon päästä mennään taas yhteiskäynnille perheneuvojalle. Saa nähdä, että miten mies siihen suhtautuu.