keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Mansikkapehmis ja suklaakovis

Tänään on sää ollut kuin mielialat. Välillä on tullut rakeita ja sitten aurinkoa, sitten vettä ja sitten aurinkoa, lumituisku vaakatasossa ja sitten taas aurinkoa. Maahan ei jäänyt mitään, lienee viimeisenä vesisade? Nyt aurinko kuitenkin taas paistaa. Sehän on kevät.

Tänään tein loma-anomuksen kesäksi ja samalla hyväksyin kolmen oman alaiseni kesälomat. Täytin päiväkotiin ilmoituksen tarvittavista hoitopäivistä. Kai se kesä sieltä oikeasti on tulossa, päivät kulkevat eteenpäin. Väistämättä. Muistan viime keväänä ajatelleeni, että on ensimmäinen kesä lasten kanssa keskenään. Vuosi on kulunut, eikä sen suhteen ole juuri muutoksia tapahtunut. Yhä ajattelen, että mahtaakohan olla ensimmäinen kesä lasten kanssa keskenään. Nyt ehkä ollaan sitä lähempänä. Talo on myynnissä, ollut jo niin kauan, että lienee kohta myyty. Tässä on minulle ja lapsille varsin sopiva asunto. En tiedä. Miten lienee?

Arki kuitenkin pysyy samana. Eilen illalla lasten kanssa puhuttiin jäätelökioskista. Toiveet on samat kuin viime kesänä: tytölle mansikkapehmis ja pojalle suklaakovis. Odotellaan kioskin aukeamista.