Yhteistyö ja sopiminen ovat mielestäni hyvän suhteen edellytys. OIi sitten kyse parisuhteesta tai työsuhteesta. Yhdessä asioiden tekeminen samaan suuntaan katsoen. Erimielisyyksien tullessa asioista sopiminen. Neuvottelu. Kompromissi ja konsensus.
Tänään töissä oli keskustelussa vastakkainasettelu työnantaja vs. työntekijä. Ei nähty mahdollisena sitä, että molempien tavoite olisi sama. Että yhdessä sopimalla saataisiin parempi lopputulos. Nähtiin vain työnantajan oikeus päättää ja määrätä ja työntekijän velvollisuus totella ja alistua. Sopimuksia katsotaan aina sillä silmällä, että onko jäänyt porsaanreikiä, joilla työnantaja voisi saada jotain enemmän. Kai se sitten katsoo se työntekijäpuoli ihan samalla lailla? Tulee sellaiset leirit, joissa kumpikin koittaa saada pisteitä mahdollisimman paljon omaan laariinsa mahdollisimman vähällä työllä. Eikö yhteistyöllä kuitenkin tulisi parempi tulos? Kumpikin antaa joskus vähän periksi sellaisissa asioissa, joissa näin voi tehdä? Kumpikin katsoo samaan suuntaan, yhteiseen tavoitteeseen?
Ja parisuhteessa ihan sama asia. Eikö?