lauantai 21. huhtikuuta 2012

Älykkyys ja viisaus

Eilen illalla olin ystäväni ja läheisen työkaverini eläkkeellejäämisjuhlissa. Hänen alaisensa olivat järjestäneet hänelle ikimuistoisen viimeisen työpäivän, heti aamusta alkaen. Ohjelmalliset juhlat herkkuruokineen ja ilta päättyi olutlasin äärellä kahden aikaan yöllä.

Tätä naista voi pitää monella tapaa esimerkillisenä. Rehti ja suoraselkäinen, hyvä ja lempeä esimies, tarvittaessa tiukka. Jalat maassa, pää pilvissä. Ihmisen kokoinen ajatusmaailma ja arvoperusta. Uskollinen ystävä. Aina hyvää sydäntä, kun sitä on tarvittu. Uskollinen myös omille arvoilleen ja omille tarpeilleen,

Haluaisin monella tapaa olla kuin hän. Tavoittelemisen arvoisena voisi pitää, että sitten joskus kun se työelämästä tai työpaikasta lähdön hetki on, työkaverit olisivat aidosti pahoillaan, että menettävät läheltä tärkeän ihmisen. Ihmisen, jonka apuun ja tukeen on voinut luottaa aina. Joka joskus raa'ankin rehellisesti sanoo, miten asiat ovat, mutta tekee sen lempeydellä, johon vain viisas pystyy.

Viikolta jäi mieleeni eräs tapaus, joka liittyy tähänkin. Eräs sanoi minulle töissä, että ei riitä, että on älykäs, täytyy olla myös viisautta. Tarkoitti nimenomaan minua ja lohdutti, että ikää myöten se viisaus kasvaa. Toivon näin.