maanantai 9. huhtikuuta 2012

Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen päivä. Siis tätä miehen alkanutta raittiutta. Kirjoitan sen tänne ylös, jotta muistan. Jos se kestää, voidaan pitää tätä vuosittaisena juhlapäivänä ja jos ei kestä, niin voidaan tästä laskea, että kauanko kesti. Jos nyt miehen puolustukseksi voi jotain sanoa, niin aivan harvoja tapauksia lukuunottamatta mies ei juo rähinäviinaa. Istuu kaikessa rauhassa sohvannurkassa ja juo. Ei siitä juuri haittaa silloin ole. Juominen vain aiheuttaa sen, että joudun kantamaan kaiken vastuun. Sekä rahallisen vastuun, että vastuun lastenhoidosta ja perheen arjesta. Ja varsinkin aamuista. Mies ei tietenkään nouse koskaan aamulla lasten kanssa, eikä myöskään yöllä hereillä olevien kanssa, kun on humalassa tai krapulassa. Sen lisäksi juomiseen menee rahaa, jota ei olisi. Tietenkin arkipäivinä mies on väsynyt ja siitä syystä kireä ja kiukkuinen. Huutaa helposti lapsille. Ei jaksa keskittyä, eikä jaksa ryhtyä mihinkään.

Jos olisimme jo vanha pariskunta, siis jos lapset olisivat jo pois kotoa ja olisimme vaikkapa eläkkeellä, niin mies varmaan joisi aina. Aivan kuin äitini ja isäni tekevät. Ei ole niin kiire mihinkään. Ei ole ketään, jonka takia nousta aamulla aikaisin. Eläke tulee tililille joka tapauksessa. Ne vähäiset kotityöt ehtii tekemään sitten, kun sattuu heräämään. Ymmärrän täysin ne artikkelit, joissa puhutaan vanhusten alkoholismista. Jos siihen taipumusta on, niin eläkkeellä se on niin helppoa. Varsinkin, jos molemmat juovat, kukaan ei edes toppuuttele.

Kyllä minä iloisin mielin tähän raittiuteen lähden. Jos se onnistuu, niin lapset saavat säilyttää ehjän perheen. Moni asia ehkä menee paremmaksi ja jos ei menekään, niin kyllä minä ilman alkoholia kestän saamatonta miestäkin. Jos taas tämä ei onnistu, niin ehkä saan tästä uutta pontta avioeron eteenpäin viemiselle. Saisin elämäni itselleni.