lauantai 7. huhtikuuta 2012

Palkintoja ja lupauksia?

Käsitykseni mukaan monissa suomalaissa perheissä pitkinä pyhinä alkoholinkäyttö ei pysy kohtuudessa. Niin. Mikä on kohtuus? Tästä olen puhunut ennenkin, mutta minusta silloin se alkoholinkäyttö perheen näkökulmasta ei ole kohtuullista, kun se aiheuttaa riitaa ja eripuraa. Sen lisäksi tietenkin, että vaikka riitaa ei olisikaan, niin lasten näkökulmasta se aika äkkiä on liiallista. Minun mielestäni absolutisti ei tarvitse lastenkaan nähden olla. Kyllä saunaoluen voi ottaa tai viiniä ruualla. Ei ne lapset siitä kärsi. Mutta silloin kun se alkaa lounaalla viinillä ja jatkuu siitä viinillä ja oluella siihen saakka, kunnes on nukkumaanmenoaika, niin silloin se on kohtuutonta. Jos se aiheuttaa sen, että lasten kiljumista ei jaksa kuunnella ja siksi ärisee heille, niin silloin olisi kai parempi olla jossain muualla.

Kuten varmaan arvaatte, on taas perheen pään alkoholinkäyttö valtautumassa yli se, minkä minä kestän. Hän palkitsee itseään kaikesta alkoholilla. "Oli niin raskas päivä", "stressaa, kun rahat on vähissä", "oli niin hyvä päivä, onnistuin", "kun sinulla oli niin raskas päivä", "kun sinä onnistuit, juhlitaan vähän", "kun nyt on nämä pyhätkin". Ja koska rahat on vähissä, pitää ostaa keissi olutta ja kolmen litran pakkauksessa viiniä. "Riittää sitten ihan tosi pitkäksi aikaa". Vaan kun ei riitä.

Ei kai se taaskaan auta, kuin aloittaa se keskustelu, joka päättyy lupauksiin raittimmasta elämästä. Lupauksiin siitä, että nyt se vähenee. Ihan varmasti. Tietenkin perhe on tärkeämpi. Tietenkin minun paha mieleni huomioidaan. Tietenkin. Nyt on aivan uusi alku. On kuultu...