tiistai 17. huhtikuuta 2012

Alavireistä

Sateinen sää vai mikä lie? Kaikki tuntuu kuitenkin tänään alavireiseltä. Tänään en jaksa innostua, enkä innostaa. Päivää on kahlattu jo melkein iltaan ja toivon, että se kohtuudella sinne saadaan. Miehen kaikki tekemiset ärsyttävät. Mies istuu sohvalla olematta läsnä. Katse ja ajatus tiukasti puhelimessa. Pois perheen ulottuvilta. Lasten asiat eivät jaksa häntä innostaa. Miestä pitää "herättää" koko ajan: kuuntele nyt, lapsellasi on asiaa. Mies oli taas ollut päivällä kotona. Miksi lie, en tiedä. Täysi maitopurkki oli jäänyt pöydälle lämpiämään. Oho, sanoi mies.

Tänään olisi ikäänkuin oma iltani. Siis ei ole. Miehen mielestä pelkkä television katsominen olisi tekemistä. Minusta ei. Miehen mielestä se, että kukaan ei itke, on riittävää. Minusta ei. Minä joudun olemaan työnjohtajana. Sanon, että mitä voisi tehdä, mitä pitäisi tehdä, mitä lapset sanoivat. Miksi tuli riitaa. Kuka teki mitäkin. Mitä leluja vietiin. Mies ei välitä. Minäkään en jaksaisi. Huutakoot kaikki. Aivan sama. Katsokoot koko illan televisiota. Olkoot. Syökööt iltapalaksi pelkkiä herkkuja. En jaksaisi välittää. Miksi kaikki asiat on minun asioitani?