keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Sitoutumista ja etsintää


Luin erästä blogia, jossa oltiin uskoa etsimässä. Niin minäkin. Nyt etsinnässä oleva usko vaan ei ole se sama, kuin siinä blogissa. Nyt uskoa pitää etsiä parisuhteen jatkotyöstämiseen.

Perheneuvojalla käytiin miehen kanssa taas tänään ja jatkovaihtoehdot olivat:
  1. Parisuhteessa pysyminen ja hyvän parisuhteen etsiminen ja sen työstäminen
  2. Eroaminen ja hyvän eron työstäminen. Tähän liittyi myös yhteistyövanhemmuuden etsiminen.
  3. Jatkoselvittely, jossa haetaan suuntaa vielä.
Valitsimme kolmannen vaihtoehdon. Olisi pitänyt sitoutua yhteiseen tavoitteeseen ja kummastakaan muusta ei yhteistä tavoitetta löytynyt. Siis selvitellään vielä. Kaksi käyntiä vielä ennen joulua ja katsotaan sitten taas, että mikä on tilanne.

Tänään puhuttiin paljon parisuhteemme synnystä, elämästä ennen toisiamme ja kohtaamisestamme, suhteen alkuvuosista. Siitä kaikesta, kun vielä oli hyvin. Onnesta ja onnellisuudesta. Hyvästä olosta. Rakkaudestakin. Hienoista hetkistä. Lasten syntymästä. Ja siitä, milloin kaikki alkoi lähteä vinoon. Syistä kai puhutaan ensi kerralla.

Vaikka keskustelu pääasiassa koski niitä asioita, jolloin kaikki oli hyvin, itkin useamman kerran. Ajatus siitä, että joutuisin lapsista eroon itketti. Sekin itketti, kun keskusteltiin siitä, miksi minulla ei ole vihkisormusta, vaikka olemme olleet yhdeksän vuotta naimisissa. En tiennytkään, että se hankkimaton sormus oli minulle niin tärkeä? Kai tästäkin taas kaikenlaista selviää.