keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Hetken hengähdys


Mies kai tarvitsi hetken omaa rauhaa miettiä asioita ja mikäpä siinä, hyvä ajatus. Mies halusi lähteä vielä myymättömään entiseen kotiin yöksi tai muutamaksi ja sinne hänet vietiin. Olen siis lasten kanssa keskenään, aivan kaikessa rauhassa täällä uudessa kodissa. Mieli on levollinen täällä ilman miestä. Ei hermostuta. Lasten hulinakin on helpompaa jaksaa, tai oikeastaan sen jaksamisessa ei ole ollenkaan ongelmaa. Lasten hulina on kivaa. Miehen ollessa kotona siitä hulinasta seuraa väistämättä jonkinlainen riita johonkin suuntaan.

Nukutin lapsia oman mieleni mukaan eli otin molemmat kainaloon. Lapset rakastavat nukkua kainalossa ja minäkin nukun paremmin, kun he siinä ovat. Molemmille tahoille siis loistoratkaisu. Kumpikaan ei kysellyt isäänsä koko iltana. Sängyssä jo maatessa isompi sanoi, että jokohan iskäkin nukkuu. Minä en kaivannut miestä ollenkaan. Olisipa aina näin.