perjantai 11. marraskuuta 2011

Ensimmäinen käynti


Tänään oli ensimmäinen käynti perheneuvojalla. Aikaa oli varattu puolitoista tuntia tilanteen kartoittamiseen ja jatkosta sopimiseen. Neuvoja oli oikein empaattinen ja lämmin ihminen. Tasapuolinen ja rauhallinen. Näki positiivisia viestejä sielläkin, mistä itse en niitä nähnyt. Esimerkiksi avun hakeminen oli hänen mielestään selkeä toivon viesti. Ehkä niin.

Keskusteltiin siitä, mikä on hyvin ja mikä on huonosti meidän perheessä. Ja siitä, mikä on johtanut mihinkin. Milloin meillä alkoi mennä huonosti. Mikä siihen johti. Millaista tulevaisuutta me toivoisimme. Mikä meitä erottaa ja mikä meitä yhdistää. Mitä askeleita haluaisimme nähdä, jotta olisimme menossa eteenpäin, siis parempaan.

Minä itkin, tietenkin ja monta kertaa. Mies ei itkenyt, mutta miehekkäästi tunnisti, että ehkä hän on se, jonka takia ongelmissa ollaan. Että ehkä hän ei ole toiminut siten, kuin vastuullinen aviomies ja perheenisä toimii. Minusta sekin jo oli hyvä alku. Sovittiin molemmille omat käynnit ja yhteinen seuraava käynti. Näiden kolmen uuden käynnin jälkeen sovitaan jatkosta. Katsotaan.