keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Joulunodotusta


Lasten synnyttyä sovimme, että joka toinen joulu on toisen suvun ja joka toinen toisen suvun. Joskus olemme menneet sukulaisiin, joskus sukulaiset ovat tulleet meille. Tänä vuonna on minun sukuni vuoro. Äiti on ollut kipeänä, joten menemme minun sukuni luokse. Varmaan siskon kanssa laitamme joulua äidille valmiiksi, että äiti pääsee vähemmällä.

Viime jouluna meillä oli kylässä anoppi ja appi. Koko joulun. Ja minä sairastuin aattona ja makasin kipeänä koko joulun joutuen sitten lopulta uutenavuonna sairaalaan. Luulin aivan vakavasti, että sairastaminen on henkistä laatua. Että sairastuin anopista pahaan luulotautiin. Ei se sitten lopulta totta ollut, mutta mielenkiintoinen ajatus. Voiko pelkkään pahaan oloon sairastua? Siis hyvinkin fyysisesti.

Päätin viime jouluna, että tämä on viimeinen tämmöinen joulu. Joulu, jossa on liikaa olutta. Liikaa asioita, jotka ovat tärkeitä aikuisille. Liian vähän rauhallista yhdessäoloa ja lepäämistä. Liian vähän minun näköistäni joulua. Ei taida tästä tulla sen kummempaa?