Mikä olisi tulevaisuus?

Huomenna on perheneuvojalla tarkoitus linjata tulevaisuuden etenemistä. Täytyy tehdä valintoja, että jatketaanko neuvojalla käyntiä ja mikä on perheneuvojalla käynnin tavoite. Nyt siis alkukartoitukset katsotaan tehdyiksi ja otetaan suuntaa. Mies tietenkin haluaa, että jatketaan käyntejä tavoitteena parempi parisuhde. Minä en ole lainkaan niin varma tavoitteistani. Olen ollut kovasti sitä mieltä, että hyvä ero on minun tavoitteeni, mutta toisina päivänä tuntuu, että kohtuullisesti etenevä arkikin voisi riittää.

Perheneuvojalle sanoin viimeksi, että ero olisi minun tavoitteeni, asumuseroon ilman varsinaista eroakin voisin suostua. Tähän liittyen sitten sainkin ajatuksen. Meillä on vielä se talo myymättä ja tällä hetkellä tyhjillään. Voisimme kokeilla osa-aikaista asumuseroa siten, että lapset pysyisivät täällä uudessa kodissa koko ajan ja minä ja mieheni olisimme vuorotellen vanhassa ja vuorotetellen uudessa kodissa. Vanhassa yksin, uudessa lasten kanssa. Voisimme harjoitella sitä, mitä on olla erillään. Mies voisi harjoitella vastuunottoa ja minä voisin harjoitella luopumista. Talokin tulisi lämmitettyä ja loput tavarat järjesteltyä.

Huonoja puolia tässä suunnitelmassa olisi se, että joutuisin olemaan lapsista erillään, mutta niin kai joutuisin väistämättä erotilanteessakin. Huono puoli olisi myös se, että mies kuitenkin jättäisi molempiin sotkun, jonka minä sitten siivoaisin. Vaikka siis sovittaisiinkin, että vaihdossa on siistiä oltava. Sen lisäksi yksi auto / kaksi kotia aiheuttaisi pieniä logistisia ongelmia, mutta ei ylitsepääsemättömiä. Lasten kannalta ratkaisu olisi siitä hyvä, että koti pysyisi koko ajan paikoillaan. Olisiko ajatusta?