tiistai 29. marraskuuta 2011

Etäisyys ja läheisyys


Edellisessä kirjoituksessa olin sitä mieltä, että kaikkea ei voi saada. Eikä voikaan. Mielen täytyisi olla kirkas ja selkeä, että osaisi tehdä valintoja. Jos pääsisi vähän etäälle, voisi ehkä nähdä kirkkaammin, että mitä oikeasti haluaa. Edellisen parisuhteen lopetukseen vaikutti vahvasti kuukausi kaukana kotoa, jolloin asiat kirkastuivat, selkenivät ja päätöksenteko tuli vahvaksi. Nytkin tarvitsisin jotain sellaista, mutta ei sitä kyllä ole näköpiirissä. Arkea vaan.

Kuitenkin asioiden helpottamiseksi käynnistin etäisyyskeskustelun työpaikan sivusuhteen kanssa. Että jos otettaisiin etäisyyttä, oltaisiin kauempana toisistaan. Voisin jotenkin paremmin nähdä asiat. Ei tämä ensimmäinen etäisyyskeskustelu ollut, eikä varmaan viimeinenkään. Etäisyys nimittäin käytännössä ei toteudu kovin helpolta. On vain niin vaivatonta olla lähellä, yhdessä. Ja niin vaikea olla etäällä.

Voiko se olla niin, että asiat jotka tuntuvat hyviltä, ovat kuitenkin väärin? Ja asiat, jotka tuntuvat pahoilta, olisivat sittenkin oikein?