maanantai 7. marraskuuta 2011

Ei uutta kriisirintamalla


Eilinen ja tämä päivä ovat sujuneet ilman kummempia kriisejä parisuhteessa. Tänään toki on vasta töistä kotiuduttu, joten ei juuri yhteistä kriisiaikaa ole ollutkaan. Mutta eilinen meni varsin hyvin. Käytiin koko perhe leikkipuistossa ja illalla vietettin yhteistä elokuvailtaa Disneyn piirrettyjen parissa. Tietenkin kriisittömyyteen vaikuttaa sekin, että välttelen miestä. Ihan kahdestaan ei ole oltu ollenkaan, kas kun uni tai "uni" on kutsunut minua yhtä aikaa kuin lapsiakin. Kätevä tapa välttää kahdenkeskinen aika on pitää lapsia koko ajan mukana ja sitten nukkua yhtä kauan kuin hekin. Tai ainakin maata hiljaa sängyssä sama aika.

Perjantaina on se aika sinne perheneuvojalle. Jos koko viikko menee yhtä kriisittömästi, niin en kai vain sano siellä, että ongelmia ei olekaan? Täytyisiköhän minun jo valmiiksi miettiä, mitä kaikkea minun siellä pitää sanoa, jotta tulee sanotuksi. Mitä siellä ylipäätään sanotaan? Miten se ei mene yleiseksi haukkumistilaisuudeksi, vaan olisi jotenkin rakentava? Miten se ei menisi pelkäksi hiljaisuudeksi, hyssyttelyksi, ongelmien piilotteluksi, vaan tulisi sanotuksikin? Miten minä siellä pidän puoleni, jos mieheni vierittää kaiken minun syykseni? Miten minä olen rakentava, mutta kuitenkin siten, että en joudu pelkäksi altavastaajaksi ja lopputulos on, että minun pitää muuttua, muuten onkin jo hyvä? Voisiko joku kommentoida, jolla on kokemusta.