sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Riidankylväjä vai mikä?


Mies oli viikolla yötä vielä myymättömässä kodissa. Halusi omaa rauhaa. Jotain siellä kai mietiskeli. Lähtiessä puhuttiin, että lämmittää samalla uuneja, niin ei tarvitse sähköllä lämmittää. Ja että kantaa ulkovarastosta loppuja tavaroita lähemmäksi, että ei sitten tarvitse hangen läpi niitä kuljetella, jos talvella vasta saadaan myytyä.

No oliko lämmittänyt? Ei. Oliko kantanut laatikoita? Ei. Sen lisäksi oli jättänyt sotkun jälkeensä, jonka kävin tänään siivoamassa esikoisen kanssa. Tiskit oli tiskaamatta, roskat viemättä, ruuat jääkaapissa, nukkumapaikka levällään ja kaiken kukkuraksi vessanpytty vetämättä ja kansi auki (tietenkin). Mies sanoi lähtiessäni, että ei sinne ostajaehdokkaiden takia tarvitse mennä, että aivan on siisti. Hän oikein varta vasten katsoi. Vissiin niin.

Tulin takaisin ja olin hiljaa. En sanonut mitään. Mitäpä se olisi hyödyttänyt? Mies mielestään teki parhaansa, minulle vain ei kelvannut. Jos olisin sanonut, olisin riidankylväjä. Kuulemma usein olen. Huomauttelen joutavista, että saisin riidan aikaan. Nyt ei kuitenkaan riidelty, minä vain siivosin ja mielessä kiehui.