torstai 10. marraskuuta 2011

Miehen ja naisen erilaisuus


Ilmeisesti yleisesti hyväksytty "fakta" on, että miehet ja naiset ovat erilaisia. Siis tietenkin fyysisesti ovatkin, mutta että muutoinkin. On hyväksytty ajatus siitä, että mies ajattelee eri tavoin ja nainen ajattelee eri tavoin. Tästä syystä syntyy konflikteja. Minullakin on aiheesta oikein kirjakin. Sukupuolten erilaisuudesta. Ilmeisesti tämä ajattelumallin idea on, että täytyy sopeutua siihen toiseen ja toisen ajattelutapaan, täytyy tehdä kompromisseja, täytyy ymmärtää.

Mutta onko se näin? Tunnen miehiä, jotka monesta asiasta ajattelevat kuin minä, toimivat kuin minä. Valitsevat samat polut. Miehiä, joiden ajatuksenjuoksu on vaivatonta ymmärtää siksi, että se on lähellä omaani. Ja sitten on oma mieheni, joka valitsee yleensä eri polun kuin minä. Tekee eri päätökset. Lisäksi en ymmärrä edes hänen perustelujaan päätöksilleen.

Onko niin, että toiset miehet ja naiset ovat kovin kaukana toisistaan ja toiset taas lähempänä? Onko minun oltava se kompromissin tekijä ja ymmärtäjä, vai saanko tavoitella jotain, jossa ei tarvitsisi aina niin kovin ponnistella? Vai kuuluko se ponnistelu miehen ja naisen välille aina? Väistämättä?