perjantai 22. heinäkuuta 2011

Virheiden toistaminen


Viisauteen kuuluu, että pystyy oppimaan virheistään. Tekee virheen, sehän on vain inhimillistä. Mutta että toistaa samoja virheitä, siinäpä on tyhmyyttä kerrakseen. Joskus virheet ovat pieniä, lähes mitättömiä. Sellaisia, jotka vain ärsyttävät, kun huomaa taas tehneensä virheen. Vaikka että jättää avaimet sisään tai että puurosta unohtui suola. Mutta joskus sitä toistaa samoja, isompia virheitä. Tietää jotenkin kyllä, että kuinka tulee käymään, mutta ei kuitenkaan usko ennen kuin kokeilee. Tarkoitan tässä ihmissuhteita ja niiden kulkua.

Minun miessuhteeni toistavat samaa kaavaa. Mies on mukava, herttainen, ystävällinen, osoittaa huomiota. Uskon sokeasti kaiken, mitä mies sanoo. Ryhdytään läheisempiin väleihin. Käy ilmi, että miehellä on rahaongelmia. Minä maksan. Käy ilmi, että mies ei niin olekaan innostunut auttamaan minua missään, siis tekemään jotain työtä. Eipä siinä mitään, minä teen. Mites tämä tämmöiseksi meni? Tyhmyydeksi.