Vieras kiinteistönvälityksestä

Tänään sitten vieraili kiinteistönvälittäjä. Tuttu nainen, häneltä ostin mökin vuosituhannen alussa ja hän sen möi muutama vuosi myöhemmin. Luotettava, asiansa osaava ammattilainen. Mökin hän möi pyyntihinnalla kahdessa viikossa. Tänään hän tuli arvioimaan taloa ja sen myyntiä. Hinta-arvio oli hieman parempi kuin mitä itse etukäteen ajattelin. Isot remontit on tehty ja sipisteltykin on. Mitään akuuttia ei ole heti näköpiirissä. Sijainti on lapsiperheitä ajatellen hyvä, samoin piha. Niin ja talo myös. Arveli, että kaupaksi saadaan kyllä. Jos on kiire, niin pyynti vähän pienemmäksi ja jos ei niin kiire, niin enemmänkin saattaisi saada. Ajankohta olisi otollisimillaan keväällä, mutta kesä ja syksykin käyvät. Talvella omakotitalot eivät tahdo liikkua. Siis mitä pikemmin myyntiin, sitä pikemmin se on myyty. Näinhän se on.

Kerroin välittäjälle, että myynti johtuu tulossa olevasta avioerosta. Ei välittäjä ollut millänsäkään. Ilmeisesti kiinteistönvälittäjän työhön kuuluu myydä aika lailla asuntoja juuri avioerotilanteissa. Kuinkahan usein ne kodit pitääkään myydä, kun ero tulee? Kuinka usein on mahdollisuus jäädä entiseen? Tai kuinka usein edes on halua jäädä entiseen? Nyt kun lapset eivät ole vielä koulussa, niin muutto on ihan selvä ja helppo asia. Mutta jos ero tulee vaiheessa, kun lapsilla on jo koulukaverinsa, omat elämänpiirinsä kodin ulkopuolella, silloin lienee muuttoajatus on vähintäänkin hankala. Useimmiten ilmeisimmin äiti on se, joka kantaa päävastuun lasten elämästä eron jälkeen ja useimmiten siis äidin tulot ovat ne, joilla asumista kustannetaan. Mitkä ovat äitien mahdollisuudet pitää yksin omakotitaloja? Hoitaa pihat ja lumet, lämmitykset ja pienet remontit? Pääsevätkö miehet eroissa kuin koira veräjästä kaikesta? Hoitavat itsensä ja oman elämänsä niinkuin huvittaa? Ovat taas "vapaita"? Vaikka olisi niitä lapsiakin? Äidit jatkavat arkea, mies vain häviää viereltä?