lauantai 23. heinäkuuta 2011

Eron käsittely


Nyt näyttäisi vahvasti siltä,että tästä erosta on tulossa totta. Asuntoasia on vireillä, se lienee tärkein. Sittenhän sitä on erossa, jos asuu eri osoitteissa. Vaikka siis ero muuten ei olisikaan selvä. Kun yhteinen koti hajoaa osiin, perhe hajoaa osiin, silloin kai sitä on erottu? Vaikka siis vielä virallisissa kirjoissa olisikin vielä naimisissa, mies ja vaimo.

Olen täällä ja ystävieni kanssa pohtinut tätä eroa ja sen tulon mahdollisuutta jo jonkin aikaa. Aktiivisesti eroa olen ajatellut jo reilusti yli vuoden, ennen sitäkin se oli mielessä monta kertaa. Miehen kanssa puhuin ensimmäisen kerran asiasta ihan tosissaan vuosi sitten kesällä, selkeästi ilmoitin toukokuussa, että ero tulee. Nyt siis vieläkin on mies siinä uskossa, että kaikki järjestyy.

Eroa pitää työstää, sen olen käsittänyt kirjoja, artikkeleita ja muiden blogeja lukemalla. Ero ei koskaan ole läpihuutojuttu. Ei koskaan. Se aiheuttaa paljon tunteita, joita ehkä ei ole oikein aiemmin käsittänytkään. Paljon pahaa mieltä. Mutta joskushan erot vain ovat väistämättömiä ja vaikka lähteminen aiheuttaa pahaa mieltä, niin jääminen tekee sitä enemmän. Minulla näyttäisi tämä eron työstäminen käynnistyneen riitelyllä ystävän kanssa, koska miehenkään kanssa en voi vielä riidellä tai voisin, mutta en uskalla. Ystäväni sai eilen aikamoisen ryöpyn kaikkea mikä ei oikeasti häntä edes koskenut. Kun aamuun mennessä olin jo rauhoittunut, ymmärsin, että tämä taitaa nyt olla sitä eron käsittelyä. Että pintaan nousee tunteet, jotka ovat olleet piilossa tässä liitossa. Kaikkea naisena olemisesta ja hylätyksi tulemisesta, hyväksikäytöstä, oikeudesta omiin tunteisiin ja omiin tarpeisiin. Ehkä se on tarpeen pohtia kaikenlaista, että tietää kuka on ja mitä haluaa. Mutta soisin kyllä ystävilleni, että pitäisin nämä pohtimiset vähän vähemmän rasittavina.