Lapset perhesuhteissa

Vaikka en vielä ole edes eronnut, nyt jo mietin kuinka lapset pärjäävät tulevissa perhesuhteissa. Siis millaisia lapsia minun lapsistani kasvaa ilman läsnä olevaa miehenmallia, jos siis en uudestaan ryhdy parisuhteeseen. Vaikka minkälainen miehenmalli heille nytkään on ollut tulossa? Kuinka lapset pärjäävät siinä matkalaukku- ja reppuelämässä, jota he joutuvat viettämään vaeltaessaan kotien väliä. Siis olettaen, että miehestä on hoitamaan omat velvoitteensa. Kuinka pysyy suhteet miehen puoleisiin sukulaisiin, mummiin ja ukkiin, serkkuun (siihen ainoaan), setään ja muihin? Miten jaetaan joulut?

Tänään minua mietitytti sekin tosiseikka, että kun mies tästä erosta pääsee jaloilleen, niin hänhän ottaa uuden naisen. Tietenkin, koska tarvitaanhan joku pyykit pesemään ja sotkut siivoamaan. Mikäs sen helpompaa, kuin olla ne muutamat hetket kerrassan hurmaava, viedä matkalle kauniiseen Norjaan (kuten minut), syömään hienoon ravintolaan (kuten minut), elokuviin katsomaan romanttinen elokuva takariviin (kuten minut), hakea aamiaiselle tuoreita sämpylöitä ja vuohenjuustoa (kuten minulle). Sitten jo on uusi nainen kiivaasti kierroksessa. Mutta siis ei ollut tarkoitus pohtia miehen keinoja saada nainen, vaan sitä, että kuinka minun lapseni sitten tässä "äitipuoli"tilanteessa pärjäävät. Jos tällä naisella on perin omituiset käsitykset lastenkasvatuksesta? Ja minä joudun tyytymään, että heidän hoitovuorollaan lapset hoidetaan siten. Minun lapseni. Että heillä saa tehdä asioita, joita minun kotonani ei saa? Että heillä saa ehkä syödä karkkia ja juoda limpparia minä päivänä hyvänsä? Että heillä ehkä saa pelata isommille tarkoitettuja konsolipelejä? Että heillä ehkä saa valvoa illalla pitkään?

Äh. On tämä vaikeaa.