Tavallisen tavallinen lomapäivä

Tänään on käynnissä tavallinen lomapäivä. Tai no sen verran erilainen, että vietiin mies aamulla töihin, jotta saatiin auto. Auto on välttämätön, jos aikoo täältä omalta perältä liikkua, matkaa on sen verran joka suuntaan. Mutta siis auto on. Nyt on käyty kaupassa ja leikkimässä ja kaupungin parhaalla jäätelökioskilla jäätelöllä. Niin ja äidin töissä. Mikä onkin aina jännittävä tapahtuma! Vierailu töihin ei kyllä kestänyt kuin 20 minuuttia, mutta kyllä siitä juttua rittää pikkuväellä taas muutama päivä. Kaupparetki meni yllättävän hyvin. Isommalla oli omat kärryt, pienempi istui minun kärryssäni. Kukaan ei siis juossut päättömänä minne sattuu (niinkuin joskus yritystä on). Kaupparetken parhaat ostokset olivat Hello Kitty-laastari ja Maailman vahvin nalle -hammasharja. Pienet ne on ilot lapsilla.

Tätä kirjoittaessa pienempi on päiväunilla ja isompi leikkii pihalla sekalaisia touhuja. Minä istun terassilla. Isommalla on ollut tätä kirjoittaessa kaikenlaista asiaa ja kirjoitus on keskeytynyt ainakin puolenkymmentä kertaa. Milloin on jano, milloin tarvitaan saippuakuplia, milloin maistuisi banaani, milloin kiikku meni vinoon. Jotain aina vähän päästä. Oikeastihan pojalla ei ole mitään asiaa, haluaa vain että huomaan ja olen paikalla. Häntä varten.

Kai ne parhaat hetket ovat niitä hetkiä, kun ollaan kiinni ihan tavallisissa asioissa. Käydään tutussa, turvallisessa kaupassa ja tutulla, turvallisella jäätelökioskilla syömässä niitä jäätelöitä, joita aina ennenkin (pienemmälle mansikkapehmis, isommalle suklaakovis eli oikea pallojäätelö). Arki ei pelota, hetket seuraavat toisiaan odotetun lailla. Rutiinit luovat turvalllisuutta. Ja loman ilo on siinä, että äiti on kotona!