torstai 28. heinäkuuta 2011

Pienet ärsyttävät asiat


Tämä aamu oli taas kaikkinensa kokoelma pieniä, ärsyttäviä asioita, joita mies tekee. Päivästä toiseen toistuvina ja kertautuessaan ne alkavat ärsyttää toden teolla. Ärsytys alkaa heräämisestä. Jos mies on muistanut laittaa kellon soimaan, hän torkuttaa sitä niin kauan, että me muut olemme varmasti heränneet. Myös lomilla. Jos taas mies ei ole muistanut laittaa kelloa, minä joudun herättelemään ja moneen kertaan. Sänky jätetään tietenkin mullin mallin, sehän on selvä. Se lisäksi miehellä on ärsyttävä tapa laittaa illalla sänkyyn sukat jalkaan, potkia ne pois ennen nukahtamista ja sitten jättää ne myttyyn peittoihin. Jos minä en niitä kerää, saattaa sänkyyn kertyä monta paria sukkia. Mies ei niihin koske, kuten ei muihinkaan likaisiin vaatteisiinsa viedäkseen niitä pyykkiin. Onneksi mies usein nukkuu alakerrassa, niin vältyn näiltä kaikilta.

Herättyään mies menee keittiöön ja juo vettä. Vesilasi joko jää pöydälle tai hän kulkee sen kanssa olohuoneeseen, minne se jää. Sitten mies hakee kaapistaan puhtaat vaatteet (jotka minä olen kerännyt lattioilta, pessyt ja viikannut takaisin kaappiin) päälleen. Vaatteita ottaessa usein tipahtaa lattialle jokin muukin puhdas vaate, sukat tai alushousut tai paita. Ja siihen se jää. Lattialle. Puhdas vaate, minun pesemäni ja viikkaamani. Puettuaan mies menee takaisin keittiöön, ehkä keittää kahvit ja ottaa aamupalaa. Sanomattakin selvää, että likaiset astiat jäävät niille sijoilleen, leivänmurut pöydille, joskus jopa voit ja makkarat pöydälle. Ei onneksi usein. Sen sijaan leipäpussi jää auki säännönmukaisesti lähes joka kerta. Tervetuloa kuivettunut leipä! Syötyään mies menee vessaan ja pesee hampaat. Meillä on sähköhammasharja ja mies ottaa sen latauksesta, jonne olen sen laittanut, pesee hampaansa, jättää koneen pöydälle, huuhtelee siitä pelkän harjaosan ja jättää muuten tahnaan. Luuleeko mies, että se jollain taikavoimalla latautuu? Sitten mies lähtee töihin ja mennessään jättää pihaportin auki. Aina.

Eihän mikään näistä yksin ole mitään, mutta kun kaikki toistuvat joka päivä ja samankaltaisia asioita on kaikissa muissakin hetkissä yhtä paljon, niin kokonaisuutena tuntuu, että ei jaksa. Ei. Vaikka varmaan minussa on vähintään yhtä monta ärsyttävää tapaa...