Talo elää tavallaan, vieraat käypi ajallaan.

Vanha sanonta sanoo, että "talo elää tavallaan, vieraat käypi ajallaan". Kai se tarkoittaa, että talo ja talonväki elävät omaa elämäänsä omien tapojensa mukaan ja vieraat saapi tulla, mutta sopeutuvat talon menoon. Näin minä sen käsittäisin. Olen lasten kanssa nyt täällä mummulassa, siis omien vanhempieni luona. Ollaan mökillä. Tilaa on, molemmille isovanhemmille on pirtin puolella omat makuuhuoneet, sen lisäksi tupakeittiö. Minä ja lapset nukutaan erillisessä aitassa, jossa on valmiudet majoittaa jopa 6. Lisäksi rannassa on sauna pesu- ja pukuhuoneineen. Onneksi tilaa on, koska emme selvästikään nyt tahdo mahtua talon tapoihin.

Isovanhempien luona ei käy muita lapsia kuin meidän lapset. Viimeksi on käyty viime kesänä. Matkaa tulee kuitenkin reilusti kolmesataa kilometriä ja kun vastaanotto on useimmiten muutaman tunnin jälkeen jo vähän nihkeä, niin ei viitsi kovin usein käydä. Nytkin eilisilta meni aikalailla hienosti, kunhan keräsin pesueeni nukkumahommille hyvissä ajoin. Aamulla herättiin meidän normaaliaikaan kuudelta, mutta tultiin muita häiritsemään vasta seitsemän jälkeen. Ilmeisesti liian aikaisin sekin. Lastenohjelmat tuntuvat olevan haitaksi, mummu haluaisi katsoa jotain sarjoja. Ruoka-ajat ovat heille oudot. Niinpä vain vähin äänin lämmitin lapsille eilisiä meidän omaan ruoka-aikaamme. Eihän lapset pärjää aamupalalla kahteen-kolmeen saakka, kun aamupala on syöty jo seitsemältä.

Ääntä tulee liikaa, meteliä tulee liikaa, liikettä on liikaa. Lapset koskevat tavaroihin. Innostuvat vääristä asioista. Aamulla ulkona oli hyttysiä noin miljoona ja pienempi joutuu nyt jo syömään allergialääkettä kaikkien lentävien pistoihin, niin ei oikein kovin kauaa voitu olla. Nyt jo sataa vettäkin. Koitetaan nyt olla hajuttomasti ja mauttomasti täällä aitassa. Onneksi nukahtivat päiväunille. Käydään taas herättyä vieraisilla viereisessä talossa, josko taas hetken meitä jaksaisivat. Huomenna taidetaan ottaa auto lainaan ja käydä jossain ihmisten ilmoilla.

Turhahan sitä on ketään moittia. Talo elää tavallaan, vieraat käypi ajallaan. Ei vain käydä kovin usein ja koitetaan pitää vierailut kohtuu lyhyinä. Turha siitäkään on moittia. Vaikka joskus toivoin, että minun lapsilleni jäisi muistot, että mummulassa oli mukavaa...