Tänä aamuna isompi heräsi jo ennen puolta kuutta ja pienempi heräsi myös. Nousin siis lasten kanssa ylös. Mies ei noussut, tietenkään, eikä ole noussut vieläkään. Kai se on helppo vain jäädä nukkumaan, jos joku toinen hoitaa aamut? Minustakin joskus olisi. No kuitenkin. Ylhäällä on oltu ja touhuttu kaikenlaista, josta ei tule paljon meteliä. Ihan ensin maistettiin leipää, joka illalla viimeiseksi otettiin leipäkoneesta. Leipä ei ehkä ollut kaikkein kuohkeimmasta päästä, mutta maku oli hyvä. Sitten luettiin kirjoja ja pienempi teki palapeliä. Isommalla oli legoleikki. Sitten luettiin taas vähän kirjoja. Ja nyt katsotaan lastenohjelmaa. Tänään on suunnitteilla retki leikkipuistoon koko perheen voimin. Mennään oikein kaupungin puistoon. Kai se lapsistakin on vaihtelu kivaa.
Juuri äsken isompi tuossa vieressä sohvalla tiedusteli, että rakastanko häntä enemmän kuin pienempää. Sanoin, että rakastan ihan juuri tasan yhtä paljon eli niin paljon kuin on avaruus iso. Isompi siihen, että eihän avaruus lopu koskaan. Minä sanoin, että niin juuri, ja semmoinen on äidinrakkaus. Mukavia aamuja lasten kanssa, näistä saa voimia.