perjantai 23. maaliskuuta 2012

Kesän yli ainakin


Ihme juttu. Seesteinen, hyvä olo jatkuu vieläkin. Elämä ei enempiä ärsytä. Eikä mieskään. Arki ei ole sen kummempaa kuin ennenkään. Olenko minä taas jotenkin muuttunut? Onko minun ajattelutapani jotenkin muuttunut? Vai onko tämä taas tilapäistä, kunnes kaikki taas alkaa ärsyttää. Ehkä mies taas yrittää hyvin. Ei liikaa, ei liian vähän. On tavallista perhe-elämää. Tavallinen isä. Tavallinen mies. Ehkä minäkin olen tavallinen äiti. Tavallinen vaimo. Ja tässä tavallisuus kohtaa sopivasti.

Suunniteltiin tänään kesälomamatkaa. Olisihan sitä voinut jo aikaisemminkin suunnitella. Majoitusta pitää varata, joten saa taas mitä sattuu saamaan. Mutta kuitenkin. Nyt on sitoutumisen aste ainakin se, että kesän yli, jos ei ihmeitä tapahdu. Ollaan perhe. Käydään perheenä kesälomamatkalla. Valitaan lomakohde lasten ehdoilla. Kuitenkin niin, että aikuisetkin jaksaa olla. Ei liian pitkä matka, mutta kuitenkin ihan reilu matka, että tuntuu matkalta. Kesän yli siis ainakin. Kukapa sitä lapsilta veisi kesälomamatkaa.