Tänään on kevätpäivän tuntua. Aurinko paistaa melkoisen lämpimästi, vesi alkaa tippua räystäiltä. Kevään linnut jo laulavat. Aurinko paistaa ikkuinoista ja näyttää niiden likaisuuden. Jotenkin pölykin näkyy kovin selvästi tässä huimaavassa valossa.
Mitähän kevät ihmisille merkitsee? Blogiin tultaessa hakusanoissa alkaa taas kiriä kevääseen liittyvät hakusanat. "Ajatuksia keväästä" lienee kärjessä. Aivan sama oli viime keväänä. Mikä on olo niillä ihmisillä, jotka etsivät kevään hakusanoilla? Haluavatko fiilistellä ensimmäisiä auringonsäteitä ja vesipisaroita? Vai onko kevät ahdistavaa aikaa? Tuntuuko lisääntyvä valo näyttävän pölyjen lisäksi elämän epäkohdatkin? Näyttäytyykö elämä ja sen valinnat paljaina? Kun aurinko vain paistaa ilman suojaavaa lehtiverhousta, noin niinkuin kuvaannollisestikin.
Minusta ainakin tuntu taas tänään, että elämä näyttäytyy jotenkin paljaana. On auringossa avoimena ja arvosteltava. Itselleni nimittäin. Valinnat eivät monilta osin näytä kovin hyviltä, mutta niiden kanssa on nyt elettävä. Ainakin toistaiseksi. Arkea pehmentämään olen tällä viikolla vaihtanut kukkiin mullat ja leiponut kakkua. Juuri tulin lasten kanssa ulkoilemasta. Tavallinen arki jotenkin toimii sinä lehtiverhona aurinkoa vastaan. Arki pehmentää valoa. Päivä kerrallaan.