Söin aikoinaan monta vuotta e-pillereitä, kuten kovin monet nuoret naiset vakituisessa parisuhteessa tekevät. Se oli osa luonnollista kehitystä. Helppo ja vaivaton, turvallinen ja varma. Asiantuntijat suosittelevat. Ei niin pahan hintainen. Ei kun vain paketista nappi naamaan kerran päivässä ja asia on selvä. Monta vuotta syötyäni minusta alkoi tuntua, että kemialliset hormonit sekoittavat minua. Tukahduttavat tunteideni ääripäät. En ollut iloinen, en surullinen. Olin vain. Olin varma, että se johtui kemiallisesta häiriöstä ja siirryinkin luonnomukaisempaan ehkäisyyn. Tai no jos ihan tarkkoja ollaan, niin ehkäisy oli lähes tarpeetonta parisuhteen onnettomasta tilanteesta johtuen. Tunteet palasivat. Vahvasti.
Vuoden verran pienimmän syntymän jälkeen minulle asennettiin hormonikierukka. Siinä vasta verrattoman vaivaton tapa ehkäistä ei-toivottua jälkikasvua. Kierukka sisälle ja viisi vuotta selvää peliä. Kerran vuodessa tarkastus ja sillä selvä. Mutta nyt minusta alkaa tuntua, että taas olen joutunut tähän hormonikierteeseen. Jotenkin mikään ei tunnu miltään. Kaikki on ihan sama vaan. Antaa olla. Ei haittaa. Suuri ilo, suuri suru. Molemmat jotenkin ovat pois. Onkohan nämä kemialliset hormonivalmisteet kovin terveellisiä?