lauantai 24. maaliskuuta 2012

Puskureista

Tässä yksi päivä peruutin autolla sellaiseen oksankarahkaan ja puskuri irtosi kiinnikkeistään. Päiväkodin pihalla. Siinä se sitten oli puskuri puoliksi irti, kun hain lapsia. Kai se on vain irronnut kiinnikkeistään, ei näytä rikkinäiseltä. Sain jonkun tapin ujutettua johonkin reikään ja puskuri alkoi näyttää puskurilta. Siis ei roiku enää juurikaan, mutta ei se kiinnikään ole.

Minulla ei ole kokemusta autonkorjauksista sen enempää, kuin mitä pakolla olen oppinut. Osaan toki vaihtaa renkaat, lisätä nesteitä, tarkastaa öljyt ja vaihtaa sulakkeen, mutta siinäpä se on. Niin ja osaan viedä auton korjaamolle. Tai huoltoliikkeeseen. Tilata kaikenlaisia tarpeettomia ja tarpeellisia toimenpiteitä ja sitten toimepiteiden päätyttyä avata kukkaron.

Monille naisille autonhuolto ei ole kovin tuttua. Kaikkeahan oppii, kun opettelee, jos innostusta riittää. Minulla ei nyt oikein riitä. Ei oikein voisi vähempää kiinnostaa kuin puskurin kiinnikkeet. Tai no kiinnikkeet vielä kiinnostaisivatkin, mutta tuolla märällä pihalla räntäsateessa kädet jäässä niiden tutkiminen ei innosta. Eikö mies voisi katsoa?