Vauva-ajatuksista

Nuorimmainen täyttää huomenna kolme vuotta. Tein tänään jo kakkua, kun huomenna kai ollaan uudessa kodissa yötä ja siellä varustelut on mitä on. Lahjaksi neiti sai HelloKitty-puseron ja synttäripöydässä oli HelloKitty-servettejä. Kakun päällä komeili kynttilät. Ei meillä vieraita ollut, omalla väellä vain. Tulee varmaan sitten vieraita uuteen kotiin, jahka on muutettu. Ei minusta noin pienet vielä sen kummempia juhlia osaa kaivata, kuin että kakku on ja kynttilät, joita puhaltaa ja jonkun lahjankin saa ja lauletaan. Ei meillä ainakaan vielä ole isommallekaan sen kummempia ollut. Isovanhemmat ovat joskus olleet kylässä, samoin kummit tai täti miehineen.

Mutta tästä nuorimmaisen syntymäpäivästä mieleeni tänään juontui vauva-ajatukset. Ikä lastentekoon ei ole vielä täynnä. Kohta kylläkin, mutta on tässä vielä muutama vuosi ennenkuin biologinen kello ihan liikaa tikittää. Siis jos lapsia vielä haluaisi. Kun tilanteet ovat mitä ovat, niin on tuntunut, että en halua. Että määrä on tässä täynnä. Olen nuorimmaiselta sitä mukaa antanut tavaraa pois, kun ovat jääneet tarpeettomiksi. Vaunut ja pinnasänky (lähes käyttämätön, kun vieressä ovat nukkuneet), vauvanvaatteet ja vauvalelut. Kaikille olen sanonut, että jos joskus iltatähteä, niin hommataan sitten uudet.

Mietin, että jos joskus tämä elämäntilanne tästä tokenee. Olisi sellainen mies vieressä, jonka kanssa voisi lapsia vielä harkita, niin harkitsisinko? Millaista olisi elämä kahden aikuisen kesken? Siis tietenkin lapset ovat olemassa ja tällä iällä oletettavasti toisellakin olisi lapsia, mutta siis siten, että lapset eivät olisi yhdistämässä. Olisi omat lapset ja omat vastuut ja niiden lisäksi vapaaehtoisesti harkittu suhde, jota pitäisi koossa se suhde itsessään, eikä joku kolmas, kuten lapset. Millaista se olisi? Mitä sitten, jos toinen haluaisikin lapsia? Jos itse ei haluaisikaan? Tai jos itse haluaisi ja toinen ei haluaisikaan? Kuuluuko yhteiset lapset parisuhteeseen? Onko suhde vasta silloin täysi? Ja milloin on ikä niin täynnä, että on lupa olla vain aikuisten kesken ilman ajatustakaan lisälapsista? Vai onko määrä jo täynnä ja siksi lupa olla ilman ajatuksia uusista? Luvalla en tarkoita mitään ulkopuolista lupaa, vaan omia ajatuksia. Kai se sitten selviää joskus. Vauvat on kyllä suloisia...