Liian lähellä

Eilen aamulla olin oikein hyvällä tuulella saatuani hyvät unet, kupilliset kahvia ja rauhaisan hetken ilman ketään. Päätin viettää päivän iloisin mielin koko perheen kanssa. Erityisesti tietenkin lasten kanssa, mutta myös miehen. Että oltaisiin eilinen kuin onnellinen perhe. Näinhän sitten oltiin. Yhtä iloista mieltä. Onneksi mies sentään oli muutaman tunnin viemässä tavarakuormaa uuteen kotiin ja minä sitä ennen pakkasin kuormaa tunnin verran. Muuten olisi kyllä tullut yliannostus perhe-elämästä, kun meinasi nytkin tulla.

Illalla en kestänyt enää miestä kovin lähellä. Hän tuli koko ajan liian lähelle. Halusi katsoa elokuvaa. Halusi olla vierekkäin, koskettaa. Jotenkin tuntui, että kuristun siitä läheisyydestä. En vain kokenut tilannetta yhtään mukavaksi. Yritin kuitenkin, istuin siinä sohvalla ja yritin. Onneksi nuorempi heräsi itkien ja lähdin nukuttamaan uudelleen. Mies kyllä ryhtyi mököttämään...