lauantai 24. syyskuuta 2011

Mitä kenenkin yrittäminen on


Viimeisessä erokeskustelussa silloin elokuun alussa luulin tehneeni miehelle aivan selväksi, että alkoholinkäytön on pysyttävä kurissa. Mies lupasi. Että juominen on nyt mennyttä elämää ja perhe on ykkössijalla. Mielestäni tein senkin selväksi, että asia on miehen vastuulla. On pakko olla. En minä voi ruveta vahtimaan, että onko kaupasta tuotu juomia vai ei ja mihin ne ehkä on laitettu, jos on tuotu. Miehen pitää itse huolehtia, että ei tuoda, eikä juoda.

Mutta ei näytä lupaukset pitävän. Juotavaa on taas tälläkin viikolla ollut useimpina iltoina. Ei mitään hirveitä määriä, mutta enemmän kuin mitä minun hermoni kestäisi. Enemmän kuin yksi tai kaksi. Paljonko minun pitää yrittää? Paljonko mies voi olla yrittämättä?